Kovettuuko myös ihminen?
Kiitos Savisuti kauniista timattilahjasta.
Olematon ja Vicki Li muistivat minua myös timantilla. Suurkiitos heillekin, mieluisille blogiystäville.
Timantit ovat ikuisia. Tai ainakin melkein. Ne ovat syntyneet kovan paineen alla. Tänään haluan antaa timantin kaikille niille bloggaajille, jotka elävät parhaillaan/ovat eläneet vaikeissa elämäntilanteissa, kivun, kuoleman ja sairauden keskellä. Teidän bloginne tuntuvat välillä pyhiltä paikoilta, joissa ei löydy oikeita sanoja. Joskus jollekin kommentoin, mutta aina en osaamattona uskalla. En halua teitä nyt nimetä. Ottakaa tämä silti vastaan kanssamatkaajalta kädenpuristuksena.
"Hyljeksitty hän oli, ihmisten torjuma, kipujen mies, sairauden tuttava, josta kaikki käänsivät katseensa pois. Halveksittu hän oli, me emme häntä minään pitäneet." Ja kuitenkin. Kuitenkin.
Illalla kirkossa laulettiin päivällä tehtyjä lauluja. Sieltä muistan rummuttajan kädet. Niissä ei ollut jäljellä enää yhtään sormea. Mikä rummutuksen riemu! Mikä into! Mikä hymy! Mitkä laulut! Mikä itsevarmuus ja itsetunto!
Kuitenkin. Niin, kuitenkin.
Kommentit