Olen tämän lauseen kerran jossain tilanteessa sanonut juuri maahan tulleelle työtoverille. Siitä minua aina välillä muistutetaan. Siinä näkee välähdyksen siitä, kuinka sekavaksi puheet helposti tulevat monikulttuurisessa ympäristössä.
Kielipulmissa voi ottaa avuksi suomen eri murteita. Yleisen thaimaalaisen Mai pen rai - fraasin paras käännös syntyy nimittäin savoksi: Haetanneeko tuo mittään.
"Kulttuurishokkia voidaan kuvata sairautena, joka koetaan, kun ihminen siirtyy uusiin olosuhteisiin. Sillä on omat oireensa, syynsä, taudin kulkunsa ja parantumiskeinonsa.
1. Oireita: ahdistus, epämääräinen tunteiden vaihtuminen, epävakaisuus, huolehtiminen, pelko, turhautuminen.
2. Syitä: tuttujen sosiaalisen kanssakäymisen symbolien kadottaminen; ei osaa lukea sosiaalisia vihjeitä, ei tiedä, missä mennään, miten tervehditään, miten käydään kauppaa, mitä ilmeet ja eleet tarkoittavat.
3. Taudin kulku: 1. ihannointi 2. vihamielisyys. 3.sopeutumisen alku, ylimielisyys, huumori 4. hyväksyminen: tieto, että jännitteitä tulee ja menee, ymmärtää, mitä sanotaan, mutta ei, mitä lopulta tarkoitetaan 5. nauttiminen.
4. Parantuminen: ajan antaminen itselleen, on lupa kokea asioita omaan tahtiin.
Apukeinoja kulttuurishokin vähentämiseksi:
1. Ymmärrä, että se kuuluu asiaan.
2. Pakene hetkeksi, vietä loma- ja vapaapäivät.
3. Vähennä frustraatiota, aseta itsellesi realistiset päämäärät.
4. Opettele hyväksymään asioita, tutki ja lue paikallisista asioista.
5. Paranna kommunikaatiokykyäsi, kieli, ilmeet, eleet.
6. Vahvista sisäistä turvallisuutta, itsetuntemus, hyväksyntä ja anteeksianto, ota vastaan apua toisilta, ota vastaan positiivista palautetta, tajua, että olet oikeastaan monikulttuurinen jo omassa maassasi, "kyllä sinä pystyt".
7. Opiskele puolustusmekanismejasi, käytä niitä halliten, ole objektiivinen.
8. Tunne omat jännityksen oireesi.
9. Vähennä rasitusta ja stressiä aiheuttavia juttuja.
10. Kasvata fyysisiä ja henkisiä voimiasi.
11. Hyväksy tunteesi.
12. Anna anteeksi.
13. Auta muita. "
Tällaisia asioita olen opettanut kulttuurishokista. Neuvot ja vihjeet on koottu eri tahoilta. En enää tunnista, mistä kaikista lähteistä ne on kerätty. Suurin osa on itse koettua.
Mietinkin tässä, millainen kulttuurishokki on edessä lähtölaskennan jälkeen. Taidan tankata näitä lauseita silloin useampaankin kertaan oireiden helpottamiseksi. Vai onko monet muutokset kokenut ihminen jo immuuni näille shokeille? Tuskinpa.
Ujo piimä, toim Leea Virtanen, 1976 (useita painoksia sen jälkeen)
Esikoinen löysi Ujon piimän jo ennen kouluikää, ennen Thaimaahan lähtöämme. Sen jälkeen seurasi lukuisa määrä vastaavia opuksia. Kun esikoinen opiskeli jo Suomessa ja tuli käymään jouluksi Thaimaahan, hän toi näitä kirjoja pikkusiskolle sillä ehdolla, että hänen perässään ei saanut kulkea kyselemässä hassunhassuja kysymyksiä. Viimeksi käydessäni esikoisen luona hänen tyttärensä luki näitä kirjoja innokkaasti. Ja jutteli pikkusiskonsa kanssa turbomummosta tukisukissa ja haisunäädästä mikroaaltouunissa. Jollakin oli hauskaa.
1986. Bangkok. Banaanipuun (myöhemmin Immanuel-kirkon) päiväkoti. Monikulttuurisen työn riemuja. Norjan suurlähettilään puoliso ja Suomen asiainhoitajan puolison vierailu. Kuvassa myös Seija Kuronen. (Kuva päiväkodin arkistosta)
Kommentit