Nimellisesti nimetön


Taas kerran kohtasin ihmisen, joka ei osannut kirjoittaa nimeään sillä kielellä, jolla tarvittiin, tällä kertaa suomeksi. Omallaan hän kyllä osasi. Hänen kielellään minun oli ensin vaikea allekirjoittaa tarvittavia papereita. Nyt jo osaan senkin. Ainakin suurin piirtein. Riippuen siitä, saanko kirjoittaa nimeni niin kuin se lausutaan suomeksi vain pitääkö minun arvata nimeni englanninkielinen versio ja kirjoittaa se. Nimeni kirjoitusasu siis vaihtelee samallakin kielellä. Olemmeko siis aina välillä nimellisesti nimettömiä?

Kesätöissä Hannoverissa tutustuin korealaisiin sairaanhoito-oppilaisiin. Heiltä sain nimeni kirjoitettuna koreaksi. Mitähän tuossa oikeasti mahtaa lukea:


On varmaan vaikea tajuta, että keskellämme kulkee heitä, jotka tarvitsevat lunttilapun allekirjoittaakseen tarvittavia kaavakkeita. Olen pyrkinyt neuvomaan, mitä tarkoittavat kaavakkeissa vaadittavat sanat etunimi, sukunimi, henkilötunnus, osoite, postinumero, postitoimipaikka ja puhelinnumero. Noista sanoista jotkut löytyvät KELA- kortista. Sillä ainakin pääsee jo alkuun.

(1967 Hannover. Friederikenshift. Puutarhajuhla. Saksalais-suomalais-japanilais-korealaista ystävyyttä.)