Uudistuva perinne


Jo vuosia pianomme päällys on saanut toimia jouluseimiasetelman pohjana. Joka vuosi se saa erilaisia muotoja. Tänä vuonna asetelman teossa auttoivat lapsenlapset. Yksi heistä listasi tämän vuoden seimen ympäristön esineet:

Kahdeksan lammasta, kaksi aasia, kaksi possua, poro, lehmä, härkä, kana ja 2 munaa, hiiri, panda, kameli, mangusti, pöllö, kaksi kissaa, neljä paimenta, kolme tietäjää, yksitoista enkeliä, Maria, Joosef, Jeesus ja kuplavolkkari.


Jouluruuatkin on taas kahlattu läpi. Nuorimmalle maksalaatikko teki tiukkaa. Siitäkin selvittiin. Jouluaattona täytyi mennä juuri siihen samaan kirkkoon kuin ennenkin. Sen jälkeen vietiin kynttilät haudalle, juuri niin kuin ennenkin. Ikävä kyllä taas tänäkin vuonna Esikoinen ja lapset olivat menneet lukemaan Aku Ankkoja toiselle puolelle juuri silloin, kun Joulupukki ja kolme tonttua saapuivat meitä piristämään. Jouluna kuuluu olla perinteitä. Niin opettivat lapsenlapset meille vanhemmille.

(Joulupukki mallia 1987. Sama pukki vieraili meillä nytkin.)