Ei kultaa
Ei hopeaa
Ei pronssia
Sitäkin enemmän rakkautta


On vaikea muistaa, että alkuvuosina Thaimaassa olimme sittenkin aika nuoria ja että työtoverimmekin olivat silloin yhtä nuoria. Yritän parhaillaan ihmisiä muistellessani muistaa heidän koko elämänkaartaan, ei vain loppua, joka usein poikkeaa muusta elämästä. Siihen ajatteluun päästäkseen täytyy joskus ponnistella tietoisesti.

"23.8.1980 Lähes koko päivä meni syntymäpäivälahjojen valmistelussa. Annetaan 35- vuotiaalle 35 eri lahjaa. Niihin lasketaan mukaan myös näytelmät Hyppelihiiri lapsenvahtina ja Jänis Vemmelsääri- Kettu Repolais- juttu  sekä käsinukeilla Jänis istuu maassa torkkuen ja Ikävän nyt kerron teille. Keskimmäinen laulaa laulun Jeesus mua rakastaa ja Esikoinen lausuu kirjoittamansa koirarunon.

Lisänä on puunoksia, enkelikiiltokuvista tehty kortti, paperitaittelulla tehdyt hirviöt ja avaruusmies sekä lyhty, kirjekuoria, kynä, paperia, perunalastuja, spagettia, kahdenlaista karkkia, hapankorppua, kulkunen, pupukumi, sydänterotin ja kaikki tämä lastukorissa!"


Thaimaassa asuessa sukulaiset olivat kaukana. On vaikeaa enää itsekään muistaa, kuinka irrallista elämä oli, kun yhteydenpitovälineenä oli vain epävarma kirjeposti. Työtovereistamme lapsemme saivat uusia "Tätskyjä". Heiltä tuli myös rakkautta ja huolenpitoa. Tuo 35-vuotispäiväänsä Thaimaassa elokuuussa 1980 viettänyt  Tätsky oli elänyt lastemme kanssa jo ennen yhteistä ensimmäistä Thaimaahan lähtöämme kielikurssin, lähetyskurssin ja Birminghamin kielikoulun ajan. Ei siis ihme, että juuri hän sai parasta mahdollista, hirviöitä, avaruusmiehiä, näytelmiä, lauluja ja itse tehdyn koirarunon. Ja paljon halauksia.

1970. Helsinki. Laajasalon kielikurssi ennen varsinaista lähetyskurssia.

Plus%20191%201978%20Laajasalo%20Arja%20J