Kymmenen viisasta kysyy
Vastaako kukaan? 

Luin, että Janne Kataja oli pyydetty Pispalan kirkolle nuorten aikuisten ystäväpäivän aaton tapahtumaan kyselemään muutamalta ihmiseltä kysymyksiä, ”joita oli aina halunnut kysyä uskovilta, muttei ollut uskaltanut". Tilanne oli ollut varsin positiivinen ja hauska. Yhteistyö erilaisten brändien kesken voi parhaimmillaan tuottaa varsin mainion lopputuloksen. Kannatan raja-aitojen kaatamista. Hyvä Tampere ja Hyvä Janne Kataja.

Suomalaisille toisten asioista kiinnostuminen saa usein negatiivisen leiman. Eipäs udella. Se on yksityisasia. Mitä se sulle kuuluu? Ovatko ”lööppitotuudet” vieneet meidät väärään suuntaan? Supistammeko elämänpiiriämme samalla kun koemme yksinäisyyttä?  Eivät kaikki asiat ylitä julkaisukynnystä. Ei niiden pitäisikään.  Mitä on oikea, hyväntahtoinen kommunikaatio?

Thaimaassa oli yleensä kohteliasta kysellä yksityisasioita. Toisten asioista kertominenkin oli varsinainen kansanhuvi. Ei siinä tarvittu lööppejä puheenaiheiksi. Aina joku mehevä juttu muutenkin muhi mielissä. Tarkkaan kuitenkin katsottiin, mitä kellekin kerrottiin. Ihmissuhdesurffailu hallittiin hyvin.

Itse jäin jo mielessäni kehittelemään tilannetta, jossa hyväntahtoisen kommunikaation sääntöjen vallitessa joku sujuvasanainen kysyisi myös lähetystyöstä kysymyksiä, joita oli aina halunnut kysyä, mutta ei ollut uskaltanut.

1979. Lontoo. Keskustelu eri brändien välillä