Kahden tason tatit
Tatinmetsästyksessä väsyy, vaikka niistä suuresti iloitseekin. Tattien perkaamisessa ja säilömisessäkin uupuu, vaikka niitä talveksi hamuaakin. Kuivuri pystyy vain tiettyyn määrään tatteja vuorokaudessa. Mökillä uunin päällykset ovat täynnä tarjottimia ja kuivuvia tattiliuskoja. Paistinpannulla kuivuvat pakasteeseen menevät. Ennätys oli kahden hengen puolen tunnin poiminta ja kuuden tunnin säilöntä. Kuitenkin: Nam Nam.
Ei niitä tatteja nyt totta puhuen sentään mitenkään mahdottomasti ole kerätty. Enemmänkin se on se tunnelma. Niitä nyt olisi. Voiko niitä siis jättää metsään… Jokainen ohilaukaus surettaa.
Muutama vuosi sitten Mies vei tuliaiseksi suppilovahveropussin mennessään pariksi kuukaudeksi luennoimaan vapaaehtoisena Bangkokissa toimivaan Luther-seminaariin. Kyllä ne vahverot kuulemma maistoivat thaimaalaisena versionakin opiskelijoiden ruokapöydässä.
Ja nyt nousee jo rouskuja… Ja sitten ne vahverot…
Sienentunnistusta. Sienimetsästä tuli tällaisia kännykkäkuvia. Mikä tämä on?
Kommentit