Vein juuri auton määräaikaishuoltoon. Katsastuksen jälkeen se on ihan melkein kuin uusi. Tai ainakin käyttökelpoinen.
Thaimaalaisten ihmisten huoltoväli on erittäin säännöllinen. Tarvitaan aamuriisi, päiväriisi ja iltariisi. Kun siihen lisätään muutama maistuva välipala sinne tänne, niin kaikki sujuu loistavasti.
Oli mielenkiintoista kulkea Suomessa ihmisten kanssa, joille länsimaalainen ruokakulttuuri oli outo. Peruna tunnettiin pääasiassa curryjen vihanneksena ja sokeriin kastettuna jälkiruokana. Mukaan oli varattu entisten vierailijoiden suositusten mukaan nuudeleita ja chilitahnoja. Tahnojen nimet kuvaavat niiden väkevyysasteita: Prik Sawan = Taivaallinen chili, Prik Narok = Helvetillinen chili ja Prik Taa dääng (daeng) = Punasilmächili. Kierroksen aikana matkaväsymys sai aikaan sen, että ruuasta puhuttiin yhä enemmän. Ruokapöydästä noustessa jo mietittiin, mitä seuraavalla aterialla saataisiin.
Nuoret ihmiset ovat ennakkoluulottomampia kuin vanhemmat. Se ei silti estä kaikkia thaimaalaisia vakaasti uskomasta, että heidän ruokansa on maailman parasta. Vaatimattomuus ruoka-asioissa ei ole hyve.
Kierroksen loppuvaiheessa veimme joukon syömään thaimaalaislaoslaiseen ravintolaan. Tilausvuoro ryhmäläisille. Oli mukava katsoa, mitä tilaus sisälsi. Painopiste oli selkeästi koillisthaimaalaisissa ruuissa:
Tom Som Plaa. Väkevä kalakeitto. (Tom Yam kalasta tehtynä) Yksi annos.
Laap Nya. Väkevä naudanlihasalaatti. Kaksi annosta.
Nya Nam Tok. Väkevä naudanlihasalaatti grillatusta naudanlihasta. Kaksi annosta.
Som Tam Plaa Raa. Väkevä papaijasalaatti. (Plaa raa tarkoittaa suomeksi mädätettyä kalaa, en suosittele…) Kaksi annosta.
Pat Phak Ruam. Paistettuja vihanneksia. Ei väkevä. Kaksi annosta.
Keitettyä riisiä. Paljon.
Vettä. Paljon.
Tällä ruualla pärjättiin pitkälle. Tai ainakin seuraavaan ateriaan asti.
Suomalaista herkkua itse kalastettuna. Kyllä meilläkin osataan. Kuva SImo Nieminen.
Kommentit