Näitäkin katuja rakastin niin
Ja taloja niiden reunoilla…

Kiipeilin parina päivänä Naantalin kallioilla. Kaupunki ei ollut kuollut, eivät linnutkaan. Hiljainen se oli, hengitti vielä hetken rauhassa ennen turistien tuloa.  Ensin seuranani oli taas kerran kaukomailta palannut ystävä, johon aikoinaan Naantalissa tutustuin, vuosia sitten. Seuraavana päivänä kiipeilimme samoja kallioita  GPS-laitteiden kanssa geokätköjä etsien kolmen sukupolven kompuksessa yrittäen näyttää viattomilta. Ja löysimmehän me niitä  - mutta en kerro, mistä. Etsikää itse omat kätkönne…

Katalyytti seitsemänkymmentäkaksi. Elinan blogi. Pirteä pappi, puoliso ja perheenäiti.  Elinan blogia olen seurannut jo kauan, vähän epäsäännöllisti, niin kuin kirjoituksetkin siihen blogiin ilmestyvät. Viimeksi Elinan muistelu omasta opiskeluajastaan sai minut kommentoimaan näin:

”Jäin tänne kiinni muistelemaan omaa opiskeluaikaani (kauan sitten.....). Sain asua KRS:n silloisessa Tyttö-Logoksessa, 11 tyttöä, yksi vessa, yksi kylppäri ja yksi puhelin. Ja aivan fantastisen mukavaa! Kolme vuotta kolmen hengen huoneessa, ne kaksi muuta nykyisin pappeina niin kuin moni muukin porukasta (ja monet muut papinvaimoina...) Se oli very in!! ”

Naantalista olen ennenkin kirjoittanut. Kirjoitus +171 Glis glis ja muut unikeot kertoi unikeonpäivästä.

1972. Naantali. Unikeonpäivä