Putkiremontin ystävät ry

Jäsenetön organisaatio

Kai

Jälkeenpäin kaikki on varmaan OK.  Moni asia koettuna on OK. Huomaa aikamuoto.

Ihan nuo naapuritalon ihmiset näyttävät selvinneen hengissä. Ja monet muut jo ennenkin. Ehkä siis minäkin. Oletettavasti. Tämä on taas kerran niitä asioita, joita aika hoitaa. Niitä ovat olleet ne kaikki isot muutot maasta toiseen,  kymmenen kertaa. Se, mikä jäi, jäi.

Nyt ei ole oletettavissa sitä ihanaa siirtymävaihetta, istumista lentokoneessa, huolettomuutta, vapautta. Koneessa ei koskaan ollut köyhä eikä kipeä. Tavaroilla ei ollut merkitystä, kun kaikkein rakkaimmat istuivat näköetäisyydellä. Muusta viis.

Nyt se huolettomuus on kostautunut. Samassa Suomi-asunnossa asuminen merkitsi sitä, että Suomesta lähtiessä kasasi tärkeäksi ja säilyttämisen arvoiseksi luulemansa tavarat kaappeihin, vintille ja kellariin. Palatessaan Suomeen raahasi taas mukanaan niitä kaukaiskodin ehdottoman tärkeitä ja tunnesiteitä saaneita tavaroita.  Joka matkalta tuli jotain ja joka lähdössä säilyi lisää.

Nyt taidan tietää, mitä tarkoittaa muistamisen taakka. Välillä tuntuu, että joku osa muistisairauksista johtuukin siitä, että ei enää jaksa muistaa.

Putkiremontin vaikein osa ei ole uusi jyrisevä äänimaailma naapurihuoneistossa, ei väliaikaiseen kotiin muuttaminen, eivät osoitteenmuutokset, vaan se, että on vihdoin kohdattava oman tavaramaailmansa kaaos. Ja opittava hävittämään myös niitä tärkeitä muistoja.

Mikä kaikkea meiltä löytyykään. Miksi ihmeessä lautasliinojen joukkoon oli eksynyt nippu norjalaisten kansallispäivän lautasliinoja. Muistan kyllä, miten norjalaiset työtoverit Thaimaassa kansallispäiväänsä suuresti juhlivat. Viime viikolla vieraat saivat täällä Porissakin kahvipöydässä juhlia norjalaisittain. Tässä se viimeinen, ryppyinen, jota ei voinut pöytään laittaa…

Plus%201183%20Norjalainen%20lautasliina%