Uudet sanat
Toiston taikaa
Oikeat löytöretket suuntautuvat uusiin maisemiin. Sisältään löytää vain vanhat sanansa. Mitäpä sitä uutta auringon alle aina riittäisikään.
"Perheemme elämästä neljä vuotta on kulunut lähetystyössä Thaimaassa. Näiden vuosien aikana kokemuksia on kertynyt melkoisesti. Poikkeaahan tämä kaukainen Aasian maa monessa suhteessa omasta Suomestamme.
Mitä siis kertoisin? Kerronko hiostavasta kuumuudesta, kohtisuoraan pilvettömältä taivaalta paahtavasta auringosta tai salamoivista ukkosmyrskyistä, jolloin koko ympäröivä maailma tuntuu hetkessä räjähtävän? Kerronko ihmispaljoudesta kuuden miljoonan asukkaan kotikaupungissamme Bangkokissa, hitaasti matelevista autojonoista ja pakokaasujen sekoittumisesta katuruokaloiden tuoksuviin aromeihin? Kerronko hymystä, jonka outokin kohtaa yllättävissä tilanteissa, ihmisten siististä pukeutumisesta ja puhtaudesta tai kohteliaasta avusta tarvittaessa? Vai kerronko ongelmista, köyhyydestä ja vaikeuksista tai pakolaisista rajoilla?
Katsellessani taas neljän vuoden tauon jälkeen auringon herättävän suomalaista luontoa eloon olen muistellut thaimaalaisten tapaa rentoutua raskaankin päivätyön lomassa. Thaimaassa ei kukaan haluaisi olla yksin. Hauskaakin voi pitää vain seurassa. Lähtekäämme siis retkelle yhdessä heidän kanssaan. Mitä enemmän ystäviä on mukana, sitä parempi.
Retken valmistelu aloitetaan ruuasta. Riisiä keitetään mukaan kattilallinen. Pieniksi pilkotuista liha- ja kalapaloista sekä moninaisista vihanneksista valmistetaan maukkaita tulisia kastikkeita chilipippurilla maustaen. Valmiit ruuat laitetaan pintoon, eräänlaiseen monikerroksiseen kerroskattilaan. Jääsohjoa ostetaan mukaan iso termoskannullinen. Vesi kuljetetaan toisessa astiassa. Kaislamatot kääritään rullalle myös mukaan otettaviksi.
Auto on varattu etukäteen. Kuorma-auto tai avopakettiauto on muunnettu mukavaksi kulkuvälineeksi kattamalla lava ja varustamalla se penkeillä. Sinne siis kiivetään tavaroiden kanssa. Mitä ahtaampaa, sitä iloisempi on tunnelma. Joku on ottanut mukaansa pienet rummut, toinen kitaran ja kolmas kilkuttelee kädessään jotain rytmisoitinta. Parhainta on, jos on mahdollista ajaa meren rannalle tai jonnekin sisämaan vesiputoukselle asti. Matkalla rummut pärisevät, kitaralla rämpytetään ja rytmiä taputetaan käsin.
Perille tultaessa on sopivinta leiriytyä muiden siellä olevien viereen. Seurassa on mukavinta olla. Muita ei koeta häiriöksi. Kaislamatot levitetään maahan. Kengät otetaan pois jalasta ja istutaan syömään. Hyvä ruoka on aivan oleellista hyvälle vapaa-ajalle. Omat eväät ovat hetkessä esillä. Syötävää on myös mahdollista ostaa kiertäviltä myyjiltä.
Ohitse kulkee monenlaisia ihmisiä. Jollakin on kärryissään grillattuja mustekaloja tai simpukoita, toisella tirisee pannussa taikinassa kasteltuja banaaneja. Joku myyjä kantaa olallaan pitkää riukua, jossa on tasapainossa kaksi koria. Koreissa on monenlaisia hedelmiä, joista valita. On ananasta, banaaneja, mandariineja, guavaa, pomeloa ja monia muita aina vuodenajan mukaan. Mausteeksi saa myös pussillisen thaimaalaisten käyttämää hedelmämaustesekoitusta, sokeria, suolaa ja chilipippuria. Toinen myyjä kantaa koreissaan pientä savuavaa hiilipannua, jonka päällä ritilällä kypsyy pieniä lihapullia tikuissa. Hieroja voi myös vaellella rannalla tarjoten apuaan kivistäviin jäseniin. Pyyhkeen voi levittää maahan ja niin hieronta voi alkaa muitta mutkitta.
Jokainen on ja nauttii olostaan. Aurinkoa ei kuitenkaan haluta ottaa, sillä vaaleaa ihoa pidetään ehdottomasti kauniimpana kuin ruskettunutta. Uimaan voi sen sijaan mukavasti mennä vaatteet yllä. Kyllä kuuma kesä todella kuivaa sen, mikä kastuu.
Ennen kotiinlähtöä ostetaan vielä tuliaisia. Paikalliset erikoisuudet on saatava mukaan muistoksi. Ostetaan simpukankuoresta tehtyjä avainketjuja, bambunkuoresta valmistettuja laivoja, kuivattuja kaloja tai kauniisti sidottuja lattiaharjoja.
Kotiin palataan tyytyväisinä ja väsyneinä. Taas on saatu nauttia vapaudesta ja ystävien seurasta. Vatsakin on sopivasti täynnä.
Opimme viihtymään thaimaalaisten parissa. Neljä vuotta on kuitenkin liian lyhyt aika kaiken uuden oppimiseen ja ymmärtämiseen. Sen kuitenkin opimme, että pohjimmiltaan ihminen on samanlainen kaikkialla erilaisista tavoista huolimatta. Jos todella tahtoo ymmärtää toista, ei siihen aina tarvita edes yhteistä kieltä. Sydän puhuu toiselle sydämelle parhaiten.
Neljä vuotta lähetystyössä on myös opettanut sen, kuinka suuresta uutisesta me kristityt saamme kertoa niin täällä Suomessa kuin "maan äärissäkin". Sanoma ihmisestä kiinnostuneesta ja välittävästä Jumalasta, ihmisen mahdottomuudesta ja Jumalan mahdollisuuksista, sanoma Vapahtajasta Jeesuksesta, ei tunne rajoja. Se sanoma on mahdollista ottaa vastaan täällä Suomessa samoin kuin kaukana Thaimaassakin."
Tällaisen kirjoituksen löysin juuri vanhoista papereista. Sen kirjoitin 25 vuotta sitten, ensimmäisen Thaimaan matkan jälkeen Suomeen palattuamme. En muista yhtään, mihin se on lähetetty tai missä se ehkä on julkaistu. Sininen kopio vain löytyi. Aina välillä luulen edes vähän kehittyneenikin, mutta nyt huomaan, että samoja asioita osaksi samoilla sanoilla puhun yhä edelleen. Häkellyttävää.
1985 240785 Merikarvia-lehti
Kommentit