Moi sulle
Moi mulle
Moi meille kaikille
Pojanpoika täyttää tänään täydet viisi vuotta. Viisi vuotta sitten tapasimme toisemme siis livenä ensimmäistä kertaa.
Otteita perheen joululehdestä: Satu mummosta. Esikoisen muistiin kirjoittama
”Mummo leikkii ja minä myös. Me leikitään henkarimummoa ja A-kännykkää. Sitä ennen leikittiin henkarimummoa ja A-tietokonetta. Mukaan tulee myös auto. Mummo vie minut. Auto ajaa nopeasti vasemmalle ja sitten oikealle. Se saapuu päiväkotiin. Päiväkodissa minä leikin ja mummo odottaa täällä kotona.”
”Mummo vääntää sähköjohdon päätä. Sähköjohtoon ei saisi koskea kun siinä on kuuma kaava. Mummo irvistää ja sähköjohto irvistää myös hampaillaan. Sähköjohto panee hatun päähän ja lähtee pois. Mummo menee nukkumaan yöksi meille. Se sanoo kaikille hyvää yötä. Mummo sanoo myös sähköjohdolle moi moi. Sitten kaikki menee nukkumaan.”
Marraskuun yhteisellä Heureka-matkalla pojanpoika otti valokuvia. Joululehdessä on kolme tärkeintä kuvaa: Joku taikajuttu. Joku rotta. Isi.
Esikoisen täyttäessä viisi vuotta hänen mummonsa oli juuri kuollut. Tuntui, että synttäreitä ei jaksettu viettää, joten vieraita ei kutsuttu. Tuona päivänä oven takana oli kuitenkin kaksi pientä poikaa lahjojen kanssa. Sankari oli kavereilleen merkkipäivästään vihjaillut. Kaupasta löytyi karkkia, leivoksia ja limskaa. Istuimme nurmikolla ja söimme. Oli kivaa kaipauksen keskellä.
Keskimmäinen ja Kuopus sitten viettivätkin viisivuotismerkkipäivänsä ulkomailla. Sehän on hienojen ihmisten tapa.
Kustomoitu A-kännykkä:
Kommentit