Oikeaan aikaan
Oikeaan koloon
Hyvää joulua ja hyvää uutta vuotta kaikille, jotka täällä joskus vielä poikkeavat. En ole unohtanut aikoja, jolloin olette olleet minulle erittäin tärkeitä :)
Malliksi osa suvun joulun järjestelyistä perhetetriksen avulla. Osa sähköpostikirjeestäni läheisille:
"Perhetetriksen tämänhetkinen tilanne kysymyksin
Lähetän tämän kyselyn kaikille aikuisosapuolille eli tutkailkaa ja vastailkaa kanssa-asujienne kanssa ja puolesta kirjeenvaihdon yksinkertaistamiseksi. Eli kyllä tämä on kaikenlaisten luettavaksi, pohdittavaksi ja kerrottavaksi ajateltu. Vastata voi halutessaan kukin yksilökin omasta puolestaankin, ei tarvita yksikkövastauksia. Joitain sopimisia on silti varmaan hyvä tehdä yksikkökohtaisesti.
Tuloja ja menoja sinnetänne:
To Kolmonen Poriin. Suunnilleen milloin?
Pe Kumppani3 Poriin. Suunnilleen milloin?
Pe Ykkönen Poriin. Suunnilleen milloin ja keiden kanssa?
La vai Su Kumppani1 Poriin. Suunnilleen milloin?
Ti Kakkonen Poriin.
Loppuviikolla Kumppani2 Poriin. Suunnilleen milloin?
Ti Ykköset kotiinsa. Suunnilleen milloin? Oliko muita menijöitä?
Viikolla Pikkuykkösiä kotiinsa. Suunnilleen milloin? Missä tahdissa?
Viikolla Kolmoset kotiinsa.Suunnilleen milloin?
Uudenvuoden jälkeen Kakkoset kotiinsa. Suunnilleen milloin?
Tetris on aina ollut kivaa. Perhetetriksessä palikat ovat aina kuitenkin solahtaneet paikoilleen. Ja aikahan hoitaa.Armotta ja armolla.
Matriarkka:)"
-------------------------------
On se kivaa, kun voi näin pelata :)
Joulukorttiimme liitimme tämän vanhan kuvan.:
]]>
Satelliitiinrakentajat Turussa 7.10.2010
Tuo rekan satellitiinrakentajien yhdessä eri paikkakunnilla rakentama kappale lentää myös korkealle tulevaisuudessa. Mlltei avaruuteen asti. Toisaalta, lastenlasten tuleekin yltää ylemmäs kuin aikaisemmat sukupolvet :)
Aikaisempin polvien penkkarikuva fysiikanopettajasta vuodelta 1964:
]]>Kirjoitin blogissani kerran kesämökkimme kerrostalosta. Siitä oli kuvakin. Kerrostalohaavan takaa kurkisti toinen haapa. Nyt tuosta toisesta haavasta on jäljellä vain kanto, jonka halkaisija on yli 70 senttiä. Kanto on ollut naapuruston nähtävyys. Kaksi naapurin lasta oli mahtunut piiloon sen sisälle. Silkkoa oli jo ollut sisus. Kelläpä meillä se voisi muuta ollakaan, meillä vanhoilla.
Kerrostalomme voi edelleen hyvin. Sen asujamistoon on vuosien varrella liittynyt välillä myös liito-oravia. Nyt siellä näkyy asustelevan joukko lepakkoja. Viime viikolla Esikoinen laski, että iltahämärässä lentoon lähteneen lepakkoparven suuruus oli ainakin 15. Ilmankos tänä vuonna täällä ei ole ollut hyttysiä paljonkaan.
Ihmisiinkin hakataan koloja. Joskus innokkaastikin. Heillä voi silti olla jollekin vielä käyttöä, koloineen kaikkineen ja ehkä juuri niiden takia. Ovatkohan kirjoituksemmekin välillä sellaisia kivulla syntyneitä koloja, joissa joku aina välillä voi piipahtaa.
Tässä se ihmekanto, taas kännykkäkuvastani sähköpostin avulla saatu digiversio. Sen ulkomitta on yli 220 cm.
]]>Kaikki ei näköjään milloinkaan
Oi niitä aikoja, jolloin opetin toisia Thaimaassa tutustumaan internetin ihmemaailmaan DOS-pohjaisessa nettiympäristössä. Jo siihen aikaan yhteydenpitoni eri puolille maailmaa jalostui sähköposteiksi, Reaaliaikaisestikin jo keskustelin samanaikaisesti eri puolella maailmaa olevien nettituttujen kanssa IRC-ympäristössä. Emojeista ei tiedetty mitään, mutta Kuopuksen kanssa silti jo loimme suuren määrän hymiöitä eri tarkoituksiin.
Bloggaaminen tuli mukaan vasta paljon myöhemmin. Nyt siitäkin on siis jo kymmenen vuotta. Se on antanut minulle paljon. Löysin sadoittain ihmisiä, joiden kanssa vietin rattoisia hetkiä näppäimistön välityksellä. Ystävystyin tuntemattomiin, erilaisiin, monenlaisiin. Kyläilin omasta tuolistani käsin monessa kodissa ja minun luonani vierailleet tekivät sen myös oman kirjoituspöytänsä äärestä. Kiitos kuuluu kaikille heille. Elämäni olisi ollut erilainen ilman heitä, paljon suppeampi, paljon suljetumpi.
Vasta myöhemmin alkoivat ihmiset keskustella naamoittain kirjoissaan. Olen yrittänyt analysoida, miksi se ei ole koskaan ollut minun maailmani. Luulen, että kyse on siitä, että en ole jaksanut enkä jaksa olla nytkään läsnä reaaliaikaisesti edes netissä. Olen onnettoman huono pitämään yllä ihmissuhteita. Olen supistunut. Vanhana matikanopettajana olen kuin allekkain toimitettu vähennyslasku: ”Pienemmästä ei voi vähentää suurempaa. Täytyy lainata” Aina ei ole, mistä lainata…
Mutta siis, te, jotka vielä näiden vuosien jälkeenkin vierailette täällä. Muistakaa, että olette olleet tärkeitä. Aikuisten ja nykyvanhusten oikeesti.
Niin siitä väkipyörästä. Muistattehan sellaiset. En muista, millä vuosisadalla väkipyörä keksittiin. Se oli kuitenkin yksi ensimmäisistä kojeista, jotka fysiikan opettajana esittelin oppilaille esimerkkinä ihmiskunnan suurista keksinnöistä. Voiman suuntaa voitiin vaihtaa ja siten saada suuretkin taakat helpommin nousemaan,.
Olen hymyillyt ymmärtäväisesti, kun seitsenkerroksisen naapuritalomme ulkoremontissa kaikenmoisten modernien koneiden, nostureiden ja vempeleitten ohella myös vanhanaikainen pieni väkipyörä on pystytetty talon katolle ja sen avulla on hinattu rakennustelineisiin tarvittavia putkia käsivoimin yksi kerrallaan ylöspäin. Ehkä kaikki vanha ei ole sittenkään vielä museotavaraa.
Tässä epäselvä samea kuva tuosta katolla olevasta pienestä väkipyörästä, otettuna ikivanhalla kännykällä, lähetettynä Kuopukselle, joka sen sitten lähetti takaisin sähköpostilla…
]]>Elämä tuli taas vauhdikkaammaksi ja mielenkiintoisemmaksi, kun ei-enää-niin-nuori mies saapui toissailtana viihdyttämään vanhuksia muutamaksi päiväksi.
Mökkireissulla ikkunan alla oleva pensas sai taas kerran olla talipallojen ja niiden vieraiden isäntänä. Kuistin katon alla pesivä sinitiaispariskunta käytti tilaisuutta hyväkseen. Suora linja toimi palloista pieniin kitoihin.
Kirjaston hyllyjen keskeltä ponnahti puhelimeen Pokemon, joka kutsui kohtauspaikalle puistojen risteykseen. Sinne siis siirryttiin ja sieppaus onnistui.
Torin Pokestopista löytynyt Pokemon sen sijaan ei ollut niin arvokas, että se oli joukkoon kelvannut. Herneet ja mansikat kelpasivat kuitenkin.
Kirjurinluodon Pelle Hermanni-puisto sai hellepäivänä hienkin otsaan. Suosittelemme.
YleAreenan lähetys Vihreitten puheenjohtajavaaleista katsottiin kiinnostuneina. Tuttua kasvoa ei nähty ja kuulimmekin sitten, että kyseinen tuttujoukko oli istunut juuri kameroiden alla, joten ei ihme. Paikalla läsnä olleelta tuli sitten tieto unohtuneesta äänestyslippulaatikosta. Saihan sille nauraa, saihan.
Huomenna aioimme tutustua porilaiseen RistoRäppääjä-versioon.
Välillä kuulemma on vähän tylsää.
1986. Bangkok. Ei-enää-niin-nuoren-miehen isän kouluprojekti oppiaineessa Valokuvaus
]]>Tällainen lähti viime viikolla muutamaan sähköpostiosoitteeseen:
Hei,
Kiva kun teitä tulee tänne erinäisissä vaiheissa... Muutama kysymys ennen
HOlby Cityn alkua :)
Milloin kukakin tulee?
Mikä on tämänhetkinen ruokatilanne, kauppaan menoa kun on hyvä jakaa)
SIis kuka syö mitäkinmilloinkin?
Mitkä maidot?
Mitä leivän päälle?
Mitä leipää?
Mitä muroa?
Mitä juustoa?
Mitä vihannesta?
Entä munatilanne, kuka syö?
Entä kalatilanne, kuka syö?
Pakkasessa on vielä kauraa ja sellaista?
Mitä vihannesta juu ja mitä ei?
Siis tämmöistä?
Holby kutsuu . Heh.
Niitten äiti
Äitisyndrooma: Nälkäiset on syötettävä.
Kolmen polven lamppu. Yksi virkkasi aikoinaan yhtä, toinen piti yllään aikoinaan toista ja kolmas kokosi kaiken varjostimeksi.
]]>Läheisen ihmisen vaaliesitteessä on ajatus, josta olemme aina silloin tällöin jutelleet:
”Jos halutaan vanhusten pärjäävän kotona, pitää panostaa teknologiaan.”
Olen realisti. Minulle koneet ja kojeet eivät esiinny peikkoina. Enhän muuten naputtelisi ahkerasti tätä tietokonettanikaan. Kaikkea keksittyä pitää osata käyttää järkevällä tavalla. Suosittelen jopa keksimään jatkuvasti kaikkea lisääkin. Siitä vain!
Äsken kirjoitin tuolle ehdokkaalle taas kerran ajatuksiani. Tässä niistä jotakin:
”Vanhuksista ja tietotekniikasta. Vanhus on tässä yleisnimi asiantuntemattomalle tai vain vähän asioista ymmärtävälle:
Kuka kouluttaa vanhukset käyttämään juttuja? Siis kuka henkilö tai mikä valmiiksi tehty koulutussuunnitelma itseopiskeluna. Yksilöohjaus, ryhmäohjaus. Salassapito otettava huomioon. Varottava välistä vetäjiä.
Missä vanhukset koulutetaan? Kotona, kurssilla, kussakin tarvittavassa toimipisteessä, netissä tapahtuva jatkokoulutus. Onko mahdollista saada kommunikaatioväylä kouluttajan ja koulutettavan välille. Tietopalvelu kasvokkain, puhelimessa, netissä.
Kouluttajalta ja koulutussysteemiltä vaadittavat ominaisuudet: Kärsivällisyys, tajua asiakkaan lähtötasosta, tajua asiakkaan ajattelumalleista, tajua asiakkaan vanhentuneesta logiikasta.
Yksinkertaistettuna säästötavoitteista: kaksi tuntia hyvää neuvontapalvelua säästää kaksikymmentä tuntia viranomaispalvelua, jo pelkästään väärin laadittujen anomusten tarkistuksessa tai jo systeemiin päässeiden virheiden etsimisessä ja korjauksissa.
Saavutettavan tietotaidon vähimmäistavoite: Asiakas osaa käyttää palvelua kanta.fi , osaa tilata itselleen laboratorioajan ja lääkärin/hammaslääkärin. Osaa tarkistaa esitäytetyn veroilmoituksen. Annetut neuvot tarpeeksi yksinkertaistettuja. Jos vanhus asuu yksin kotona, tarpeeksi yksinkertainen yhteydenottojärjestelmä. Alkuinfon ja - neuvonnan kuluttama tarpeeksi pitkä aika maksaa itsenä takaisin.
Vanhusten käyttämien palveluiden neuvontahenkilöstön lisäys maksaa vaivan. Heillä voi olla tietotaitoa ymmärtää se, mitä vanhus kysyy. Netissä olevat vastausvaihtoehdot voivat olla käsittämättömiä. On osattava kirjoittaa tarpeeksi yksinkertaistetut ohjeet. On huomattava, että vaikka jollakin on jollain alueella täydellinen osaaminen, vanhemmalla ihmisellä on selviä -yllättäviäkin- tietoaukkoja.
Pitää olla mahdollisuus antaa palautetta. Aina ei ole kyse pelkästään palautteen antajan tyhmyydestä, voi olla, että tieto on oikeasti kirjoitettu väärin.
On saatava tietoa yksinkertaisista laitteista. Se vaati rajankäyntiä kaupallisten toimijoiden kanssa, esim puhelimet jne. Markkinatalous ei helposti alistu tähän.
Mistä saa tarkkaa luotettavaa tietoa saatavilla olevasta perusturvasta. Neuvonnan osuutta lisättävä, se säästää, sillä silloin ei kulu monen viranomaisen turhaa aikaa, vaan päästään heti oikealle osastolle.
Niin ja tästä kaikesta suurin osa on laajennettavissa koskemaan myös maahanmuuttajia... Heitäkin on paljon.
Ja keskustelummehan aina vain jatkuu...
PS.Kurkistakaapa Enter ry:n sivuille. Kuulin tuosta toiminnasta jo vuosia sitten erään blogiystävän kautta. Jotain tällaista tarvitaan!!
PS2. Löysin Enterin kauttanäitä lisääkin: www.entersenior.fi; www.lahiverkko.fi; www.senioriverkko.com; www.vtkl.fi/seniorsurf; www.verkostavirtaa.fi.
Heinjoki. 1930-luku. Opettajan asunto. Ei ollut huolta tietotekniikasta. Silti pärjättiin hyvin. Kuva enoni Jalmari Lankinen.
]]>
Jään aina välillä kiinni sanoihin. Vetkuttelen ja vatkuttelen jotain sanaa ensin vähän, mutta kun se aktivoituu alitajunnassa, siitä ei tahdo päästä eroon.
Otsikossa näkyvä (ilmeisesti vain tilaajille näkyvä) Kotimaa24- verkkolehden uutinen Rauhan Tervehdys: Konservatiivipapit älähtivät Oulun piispan avioliittokirjeestä kertoo oululaisen Rauhan Tervehdys-lehden kaikille näkyvästä jutusta Piispa tarkensi kantaansa esirukoukseen ja liittyy, kuten arvata saattaa, parhaillaan käynnissä olevaan avioliittokeskusteluun. Siihen en nyt tässä puutu. Olen liikaa toisaalta-toisaalta-ihminen. Siitä minua moitti kerran eräs toimittaja, josta kommentoin aikanaan Kotimaa 24:ssä näin:
” Vihapuheen tunnistus on vaikeaa, koska olen esim. oppinut täällä, että seipäänniellyt hengellinen haisunäätä on aivan luvallinen termi toisinajattelijoista, kun sitä käyttää kirkollisen lehden toimittaja, joka tuskin haluaa ainakaan itse lukeutua kahjojen joukkoon. Toiset saavat sanoa paljon ja toiset eivät. Ei oo reiluu sanoi pojanpoika, kun häntä komennettiin. Minun mielestäni ei mikään osapuoli missään saisi sanoa ääneen kaikkea sitä, mitä ajattelee pahassa sydämessään toisinajattelijoista...”
Ketkä siis ovat viime aikoina älähtäneet konservatiivipappien ohella? Annoin hakukoneen auttaa:
-Ratsastajat, terveystuotekauppiaat, vihreät, venäläispoliitikot, suomalaiset, bodarit, sosiaalityöntekijät, Kaunis Veera-patsaan vastustajat, veronmaksajat, elinkeinoelämän järjestöt, sananvapauden portinvartijat, demarit, pakolaisjärjestöt, Posti, MTK, Koripalloliitto, Venäjä – ja tietysti Trump.
Mitä se älähtäminen oikein on? Annoin sanakirjojen auttaa:
-Äännähtää vihaisesti tai valittavasti, parahtaa, kiljua, hihkua, huudahtaa, huutaa, parkaista, parkua, ulvahtaa, valittaa, ulahtaa, ilmaista närkästystään, ilmaista suuttumustaan…
Piti oikein käydä katsomassa tuosta Kotimaa24-lehden linkittämästä Rauhan Tervehdys-lehden uutisesta, mitä se todella oli kertonut konservatiivipappien älähdyksistä. Sieltä löytyivät tällaiset ilmaukset:
” Osa kirjeen sisällöstä on herättänyt tulkinnallisia kysymyksiä muun muassa hiippakunnan konservatiivisten pappien parissa.”
”...kirjeestä hämilleen jääneiden joukossa on muitakin kuin vanhoillislestadiolaisia pappeja.”
Muuta en kyllä löytänyt. Että tämmöisiä älähdyksiä? Varmaan määritelmäkysymys. Vai älynvälähdys?
Thaimaa Bangkok 1987. Oikean välähdyksen avittama kuva komerostamme otsikolla Flash. Esikoisen koulprojekti salamankäytöstä...
]]>Vain Ne Oikeat Silmät
Eilen illalla kirjoitin kirjeviestin muutamalle menneisyyden merkittävälle. Yllättäen ja yhtäkkiä. Televisioitu tamperelainen Tuomasmessu laukaisi miettimään muistoja. Jostakin me kaikki olimme kerran kotoisin. Täältä Kiertokadulta. Tässä kirjeestä hieman sensuroitu ja stilisoitu versio:
”Vanhat Kiertokatulaiset Ystävät,
Harvoin tulee tehdyksi enää spontaaneja siirtoja. Nyt tulee sellainen. Tämä tervehdys. Ihan puusta…
Napsuttelin sunnuntaina telkkarin kaukosäätöpalikkaa ja osuin Alfa TV:n jumalanpalvelukseen tamperelaiseen Tuomasmessuun. Joku pappi alkoi saarnata. Ihan tuttuhan se siellä, yksi teistä ihan vähän iän tuomassa valeasussa. :)) Muistan, miten opiskelijatyön juhlissa Agricolan kirkon kryptassa toisellakin teistä oli tuollainen valeasu. Ihan vähän vain.
Tuossa Tuomasmessun saarnamiehessä sisältä näytti löytyvän samaa Hyvää Vanhaa. Kiitos saarnasta. Tuore kuin mikä, noinkin vanhalta :)) Siis muistan kyllä, että olet nuorempaa sarjaa… Mietin, onko niin, että kaikkien vahvuusvuosien jälkeen palataan taas siihen alkuun, siihen, mikä siellä silloin aikanaan oli hyvää. Siihen, mikä oli väärää ja vahingollista, ei tarvitse enää palata. Sekin meissä kaikissa oman työnsä teki, toivottavasti saaden aikaan jotain parempaa. Kirjojanne, sivujanne ja blogejanne olen aina välillä vuosien varrella tavaillut.
Mitään asiaa minulla ei ole. Naputtelen tätä ikkunan ääressä Keskuspuistikkoon katsoen. Enää ei ”Ruohopää” = silloinen muinoinen puistonvartija hätyyttele lapsia pois nurmikolta. Puutkin ylettyvät jo kai
seitsemänteen kerrokseen.
Jäin saarnaa kuunnellessani miettimään Kansan Raamattuseuran opiskelijatyön alkua. Ajatelkaas veljet, näistä kolmesta Kiertokadun kerrostalosta neljä nuorta oli alkuajan ensimmäisen opiskelijahallituksen jäseniä. Hyvä ME!!
https://mutkimus.vuodatus.net/lue/2015/11/back-to-the-future-this-is-the-future
https://mutkimus.vuodatus.net/lue/2015/09/1212-pakolaispaneelia-lahetystyomuistoja-seurakuntanuorimuistoja-opiskelijatyomuistoja-ja-koulumuistoja
https://mutkimus.vuodatus.net/lue/2014/07/1166-pori-heinakuu-2014
https://mutkimus.vuodatus.net/lue/2010/10/779-rintamalinjojen-valissa
https://mutkimus.vuodatus.net/lue/2010/04/679-porin-entiset-nuoret
https://mutkimus.vuodatus.net/lue/2009/07/463-niin-monen-vuoden-takaa
https://mutkimus.vuodatus.net/lue/2008/12/288-kuolleiden-kaupunki https://mutkimus.vuodatus.net/lue/2007/09/99-joukkovoimaa
Siis, me palasimme Poriin vuosien jälkeen, minä lapsuudenkotiin kymmenen muun kodin jälkeen. Tämä toimi tukikohtana myös Suomen lomiemme aikana. Yhä olemme jonkinlaisessa vauhdissa. Mies on taas nyt Thaimaassa, jo viidettä kertaa eläkkeelle jäätyään kuukauden kahden keikalla kouluttamassa nykyisiä ja tulevia kirkon työntekijöitä. Hän kastoi kirkon ensimmäisen jäsenen 1981 ja 1994 sinne perustettiin kirkko, jossa nyt on reilut neljätuhatta jäsentä. Jokainen heistä on Ihme.
Eläkää omia ihmeitänne. Oli mukava ajatella teitä näin iltapuhteella :)”
Tässä Porin seurakuntanuorten Credo-lehden numerossakin me kaikki neljä olimme mukana:
]]>Se täytti tehtävänsä.
Osallistuin nyt viikon alussa Valamon luostarin vanhojen ja uusien talkoolaisten päiviin. Lukuisa joukko ihmisiä on antanut ja antaa edelleen aikaansa vapaaehtoistyöhön Valamon toiminnan hyväksi. Tiskausta, siivousta, puutarhaa, rakentelua… Monenlaista, monen ikäistä ihmistä.
Opin taas paljon asioita. Mielenkiintoista oli saada uutta tarkempaa tietoa ortodoksisuudesta, ikoneista, munkeista ja heidän asusteistaan.Tärkeitä olivat myös monet keskustelut monien kanssa. Kirkossa pääsin taas kerran ortodoksisen kirkon tunnelmaan tervetulleeksi toivotettuna vieraana.
Niin, näistä päivistä. En ole ennen ollut Valamon talkoolainen enkä ole aivan sellaiseksi menossakaan, mutta olen siellä kesällä Valamon kansanopiston vapaaehtoisena kurssinpitäjänä kokeneen entisen työnohjaajani kanssa. Tällaista on tulossa, Valamon kansanopiston lyhytkurssina: (Kohderyhmään kuuluvat tervetuloa)
Entä jos elämä olisi mennyt toisin?
Osallistujat: Lähetyskentällä lapsuutensa/ nuoruutensa eläneet vielä työelämässä olevat ja eläköityneet aikuiset
Tarkoitus: Rohkaista osallistujia tarkastelemaan vieraassa kulttuurissa vietetyn lapsuus-/ nuoruusajan vaikutusta oman elämänsä kulkuun.
Tavoitteet: Ohjatussa, turvallisessa vertaisryhmässä osallistuja rohkenee käsitellä omaa elämänkaartaan.
* Peilata lähetyslapsena/ - nuorena olemisen vaikutusta elämässä tehtyihin valintoihin
* Millaisia voimavaroja, haasteita, kuormitustekijöitä lähetyslapsuus on elämään tuottanut
* Mitä tekisin toisin! * Mistä olen iloinnut!
Koulutusajankohta ja paikka: pe-la-su mahdollisimman kokopäiväisesti 11-13.8.2017, Valamon kansanopisto, Heinävesi, Valamontie 42 79850 Uusi-Valamo
1970 Kypros. Kykko Monastery.
]]>