Kuka kulloinkin.
Minne milloinkin.
Aika on heitellä kiviä ja aika kerätä kivet.
Lohjan Vivamo. Heinäkuu 1964. Rippikoululeiri.
Eeva Matikainen, leirin naisjohtaja, oli viimeistä kesäänsä Suomessa. Hän oli lähdössä lähetystyöhön Formosaan. Hän oli siellä, sittemmin Taiwaniksi kutsutussa maassa, useita vuosia.
Leena Honkanen, leirin toinen naisjohtaja, lähti myöhemmin ulkomaalaisen miehensä kanssa ulkomaalaisen lähetysjärjestön lähettämänä lähetystyöhön ja oli siellä useita vuosia.
Raimo Harjula, leirin miesjohtaja, lähti myöhemmin lähetystyöhön Tansaniaan ja oli siellä useita vuosia.
Juha Kauppinen, leirikeskuksen isäntä ja lähetyshuutokaupan meklari, lähti myöhemmin lähetystyöhön Etiopiaan ja oli siellä useita vuosia.
Vuokko Krannila, leirin isoinen, lähti myöhemmin lähetystyöhön Taivanille ja oli siellä useita vuosia. Sitten hän siirtyi lähetystyöhön Hongkongiin ja oli siellä useita vuosia.
Anni Väisälä, leirin isoinen, lähti myöhemmin lähetystyöhön Angolaan ja oli siellä useita vuosia.
Minä, leirin isoinen, lähdin heistä viimeisenä myöhemmin myös lähetystyöhön Thaimaahan ja olin siellä useita vuosia.
Muut ovat lähtölaskentansa jo aikaisemmin tehneet, minä vielä viimeisiä päiviä sinnittelen.
Ei ihmisistä näe etukäteen, mitä heistä myöhemmin tulee. Joku lähtee kauas, toinen ei lähde minnekään. Ei lähteminen ole arvo sinänsä eikä lähtemättömyys tee ihmistä paremmaksi eikä huonommaksi.
Oleminen on aika oleellista. Hyvä oleminen oikeassa paikassa oikeaan aikaan.
Harri Tapper: Vielä kerran kokosin heidät, Atena, 2007
Oriveden kirkon alttaritaulu. Arktinen keskenjäänyt hysteria. Omaperäiset dekkarit kirjahyllyssä. Nämä olivat minun kokemukseni Tapperin veljeksistä ennen tätä kirjaa.
Tämä kirja saattaa Kain Tapperin hautaan asti. Marko Tapion lähtö tapahtui jo vuosia sitten. Yrjö Tapperin lavastuksia en ole nähnyt enkä Harri Tapperia ennen lukenut. Erikoinen veljessarja.
1978. Helsinki. Lähetyskurssin kahvitauko.
Kommentit