Ei ole paluuta

Siihen aikaan

Menneeseen aikaan

Siihen aikaan, kun isoisä lampun osti. Siihen aikaan, kun Matti ja Liisa nousivat junaan. Siihen aikaan, kun kylään saapui ensin telefooni ja sitten sentraalisantra. Siihen aikaan, kun kylätietä kulki auto. Siihen aikaan, kun naapurille hankittiin putkiradio. Siihen aikaan, kun vanhemmat ja isoveli asuivat Karjalassa.  Se oli minulle historiaa.

Siihen aikaan, kun ei ollut tekstiviestejä eikä kännykkää. Siihen aikaan, kun ei ollut tietokonetta eikä nettiä. Siihen aikaan, kun ei ollut skypeä, meseä eikä facebookia. Siihen aikaan, kun ei ollut pesukonetta eikä mikroa. Siihen aikaan, kun ei ollut Harry Potteria. Siihen aikaan, kun mummo, pappa, tätskyt ja isi asuivat Thaimaassa.  Se on lastenlapsilleni historiaa.

Siihen aikaan, kun minä oli lapsi, karjalaisten juhlissa lausui Kastehelmi Karjalainen: Hänen lapsenlapsensa olivat kysyneet häneltä. ”Maammo, oleks historiaa?” Siitä hän kirjoitti myöhemmin kirjankin.

Olen historiaa. Niin olemme me kaikki, lapsenlapsetkin.  Sitten joskus.

Merikarvia. Lauttijärvi. Lastenlasten länsisuomalaista sukuhistoriaa.

310%20Perunamaan%20multaaminen%20pieni.j