Lokerikko
Jakelun helpottaja

Aargh. Olen perin ja lopen ja vallan ja täysin kyllästynyt joihinkin sanoihin. Onko maailma todella helpompi ymmärtää jakamalla ihmiset omiin lokeroihinsa? Alkaa vaikuttaa jo vanhasuomalaiselta nimimagialta. Saan vallan kutsumalla jotain tietyllä nimellä ja vältän vaaroja taas väistämällä jotain toista nimeä. Jospa edes määritelmämme olisivat täydellisen oikeita. Mutta kun ne eivät kerta kaikkiaan sitä ole. Samoja sanoja väännellään ja käännellään.

Täytyy myöntää, että minun on edelleen täysin mahdoton muistaa USA:n demokraattien ja republikaanien eroja. Jotain eroa niillä täytyy olla. Ainakin hetkittäin. Suomalaisenkin politiikan termit usein hämäävät ja peittävät usein varsinaiset mielipiteet ja päätökset. Kieltämättä omamielisiään on mukavampi kuunnella kuin toisenmielisiä. Kokee ainakin hetkittäin olevansa viisaampi kuin todella on.

Parin päivän kuluttua Suomen evankelis-luterilaisella kirkolla on valittuna uusi arkkipiispa. Kaikkia se asia ei hetkauta. Ei tarvitsekaan. Muutoksissa on aina kuitenkin myös mahdollisuus. Palikoita järjestellään hetkeksi uudestaan. Palapelin kuvio saattaa vaihtua. Silloin joitain paloja täytyy vähän hioa. Se voi tehdä kipeää. Suokoon Jumala meille paremman arkkipiispan kuin mitä ansaitsemme.

Plus%20636%20Piispan%20vihkiminen.jpg

Thaimaa. 1994. Thaimaan evankelisluterilaisen kirkon ensimmäisen piispan Banjob Kusawadeen virkaanasettaminen.