Onneksi on edes
joku kotieläin.
Onhan meillä sentään
Vilukissa.

Täysikuu kirkkaalla taivaalla. Pienenpieni härmäkerros maassa. Jo vilukissaa vähän paleltaa.

"Tammikuu 1981. Viime päivinä olemme täällä Bangkokissa olleet kylmän keskellä. Puheenaiheena tuntuu olevan, mitä lämmintä kukin on löytänyt ylleen vaatevarastoistaan. Villatakit, hartiahuivit, lämpimät yöpaidat ja pitkät housut on etsitty esille.

Totta puhuen, yön alin lämpötila on +17 asteen tienoilla (eräänä aamuyönä kyllä peräti +13,6), mutta kun elimistömme jo on melkoisesti näihin säihin tottunut, niin paleltaa kyllä. Päivällä toki ollaan kotoisesti tutuissa 28 – 29 asteen lukemissa.

On kyllä ihanaa välillä palellakin, vetäytyä kääröön shaalin alla ja uneksia vaikkapa takkatulen loimusta."

Ajatustoiminta alkaa olla lamassa. Jokohan on aika päästää vapaalle. Täälläkin voi vetäytyä shaalin alle ja uneksia. Kunhan tietäisi, mitä uneksia. Ja jos viitsisi edes uneksia. Ei tänään. Ehkä huomenna.

1979 Birmingham. Paleltiin sitä ennenkin. Esikoisen koulussa ei ollut kunnon lämmitystä.

1979%20Eng%20Jakke%20koulunsa%20kyltin%2