Menevä muuttuu moneksi

Muutama päivä  - monta elämää

Joskus sitä vain istuu tuolilla ja pitää yhteyttä maailmaan näppäimiä näpytellen. Joskus taas live-elämäkin maistuu mainiolta. Nyt oli jälkimmäisen vaihtoehdon vuoro.

Luettelomuodossa: Ensimmäiset lapsenlapsen rippijuhlat Turussa. Moninaisia tapaamisia sukujen ja ystävien kanssa. Yöpyminen Misiroilla = Keskimmäisen, The Vävyn ja Rontti-kissan luona. Käyskentelyä muistojen kaupungissa Naantalissa Keskimmäisen Kummitädin kanssa. Kalaruokaa rantaravintolassa. Siirtyminen Helsinkiin. Iltaruokana espanjalaista. Yöpyminen presidentillisessä hotellissa. Käyskentelyä ja virallisempaa tapailua Helsingissä. Istuskelua torin laidalla herneiden, vadelmien ja kirsikoiden kanssa. Kanavaristelyä kauniilla merellä. Iltaruokana tsekkiläistä.. Toinen presidentillinen yö. Turistikonsertillinen Sibeliusta Musiikkitalossa. Siirtyminen Lahteen. Jutustelua Esikoisen Kummisedän ja Kummitädin kanssa. Siirtyminen Poriin nukkumaan.

Moninaisen keskellä moninaista mietiskelyä monen kanssa lähetystyöstä. Mitä se on, mitä sen pitäisi olla ja mitä ei. Mitä ja miten siitä pitäisi tiedottaa ja mitä ja miten ei. Ollako puolestapuhuja vai eikö olla. Siinä vasta kysymyksiä.

Tänä aamuna olen jo ehtinyt tutkistella lastensuojelun thaisanastoa. Niissäkin asioissa on riittävästi kysymyksiä.

1971. Naantali. Siihen aikaan saastutettiin vielä luontoa, onneksi edes vain mäntysuovalla.

Plus%201167%201971%20Naantali%20matonpes