Jäin miettimään, miksi aikani kuluu niin nopeasti lukiessani blogeja. Vähän enemmän analysoidessani totesin, että epäjärjestelmällisyyteni näkyy myös Blogimaailmassa. Hyppelen yhdestä blogista toiseen ja eksyn lueskelemaan mitä milloinkin. Niin moni asia kiinnostaa. Niin moneen juttuun voi kurkistaa. Välillä koen olevani kyttääjä tai tirkistelijä. Se ajatus vähän kylmää. Sellainen en haluaisi olla.
Muistan erään vanhan elefanttivitsin: ”Mistä tietää, että elefantti on käynyt jääkaapissa? Vastaus: Siitä, että on jälkiä voissa…” Pitääkö jättää jälkiä? Saako vai pitääkö blogivierailuilla kommentoida? Entä jos kommentoi viisaita juttuja liian tyhmästi? Entä jos kommentoi rentoja juttuja liian asiallisesti? Kuinka usein pitää/voi kommentoida ollakseen suhteellisen asiallinen? Pitäisikö/saisiko blogin virheitä yrittää korjata? Voiko asiattomuuksiin puuttua?
En kylässä käydessäni korjaa vinossa olevia tauluja enkä pyyhi pölyjä. En kylässä haasta riitaa. Jos käyttäydyn isäntäväen mielestä huonosti, en saa toista kyläkutsua. Blogeissa pystyn hyppelemään ilman kutsuakin. Jos vetelä on täällä, missä on suo…
Eilen laitoin ylös blogiloikkiani. Tiedän, että koe ei ollut tieteellinen, koska havainnointi häiritsi koetilannetta. Mielenkiintoista se kuitenkin oli itselleni. Siis, mukaan hyppelylle:
Kemppisellä käyn kylässä sopivin välein seuraamassa yhdenlaista ajankohtaista keskustelua. Siellä käy yleensä paljon sellaisia, jotka osaavat käyttää viisaita sanoja. Niihin en itse yllä. Kemppiseltä opin eilen pari asiaa: ”Kriisi on vaihe, joka erottaa luteet lipusta.” ja ” Flip flop on suomeksi ”kiikku”." Virkistyin.
Kemppiseltä löysin linkin Anita Konkkaan. Hänestä ja isäni yhteyksistäni hänen isäänsä kirjoittelin jo kerran blogissani. (Jälkeenpäin löysin tiedon, että isämme todella olivat olleet Sortavalan seminaarissa samaan aikaan, toinen oli jo silloin kokenut yltiöpää, toinen pienen maalaistalon ujo poika, kansakoulupohjalta kouluun pinnistänyt.) Anita Konkan komea orkideakuva tuntui läheiseltä, koska juuri huomasin, että jo menetetyksi luultu orkideamme olikin yllättäen kasvattanut kukkavarren...
Konkan suosikeissa näin Finnsanity blogin, joka kirjoittajansa mukaan on ”kohtalokas blogi aivotyötä vältteleville”. Se aina välillä häkellyttää minua. Usein tietysti siksi, että olen eri mieltä kirjoittajan kanssa. Se on ihan loogista ja välillä piristävääkin... Toisaalta, en oikein tiedä, miten suhtautua ilmeisesti fiksuna pidettyyn ja arvostettuun kirjoittajaan, joka vaikkapa näyttää edelleen uskovan, että ”papeillahan oli automaattinen vapautus ylinopeussakoistakin yms sakoista aina vuoteen 1998 saakka”.
Seuraava kolmiloikka olikin sitten toisenlainen. Siinä matkustin Hallitusta kaaoksesta Varamussalon kautta tutustumaan Suomalaiseen Virossa. Se olisikin sitten jo toinen tarina.
1999. Thaimaa, Ayutthaya. Elefantti ja ,muut. Kuva pelastettu vanhasta kamerasta.
Kommentit