Sukelluksen salat:

Riittävä rohkeus

Uljas uskallus

Yllytyshullu mieli

On ollut parin viikon varsinainen syväsukellus. Nyt pitäisi taas osata nousta vedestä kuivalle maalle. Ehkä se taas siitä. Hyvä, kun on tämä blogissa tapahtuva purkumahdollisuus…

Eilen illalla olin lentokentällä lähettämässä thaimaalaista Ranat Aek- ryhmää ja kirkon piispaa kotimatkalle tiiviin yhteisen ohjelman jälkeen. Nyt kotona kaikki tuntuu aivan oudolta. Kukkia äsken kastellessani huomasin, että jotkut lähtiessäni kukkaruukkuihin laittamani itäneet valkosipulin kynnet olivat kasvaneet jo kymmensenttisen varren. Elämää on siis ollut tämän vierailun ulkopuolellakin.

Lahden seurakuntien Siikaniemen leirikeskus. Jo ajomatkalla Humppilasta Lahteen kuljettaja varmisti, että perillä olisi avanto valmiina. Rantasaunasta olimme jo kuulleetkin. Avanto löytyi. Illalla ohjelman jälkeen menimme leirikeskukseen, jossa odotti lämmitetty sauna. Ryhmän seitsemästä nuoresta aikuisesta kaikki seitsemän kävivät avannossa. Joku vieläpä neljä kertaa. Uskomatonta!

Seuraavana iltana sauna kyllä maistui uudestaankin, mutta avannossa kävi vain muutama. Saunan rentouttava vaikutus kyllä opittiin. Arvaatte varmaan, kuka ei käynyt avannossa kumpanakaan iltana.

Perheemme nuoriso pääsi joskus lomalla kurkistamaan veden pinnan alle matalissa rantavesissä. Sieltä löytyi monenlaisia koralleja ja kaloja. Minulta tuokin riemu jäi väliin.

Elämässä on uskallettava kurkistaa myös pinnan alle, jos haluaa nähdä elämän koko kuvan…

Pinnan alta löytynyttä:

Plus%20324%20korallia%20pieni.jpg