Älyköitä
Onko heitä?


Jukka Kemppisen blogissa puhuttiin tänään älykkyydestä. Tuo blogi on yksi niistä blogeista, joihin suhtautuu kunnioituksella ja suurella arkuudella. Melkein tuntee itsensä älyköksi sitä lukiessaankin. Kommentoimiseen tarvittaisiin jo itseluottamusta. Tällaisia blogeja on blogimaailmassa muitakin. Niihin ei oikein tohdi vastailla, koska helposti tulee entisen elefantin olo: Mitähän ne luulee minun ajattelevan itsestäni, kun tänne uskaltaudun....

Mutta siitä älykkyydestä. Täytyy heti sanoa, että Kemppinen sanoi siitä paljon sellaista, jota sanoisin, jos osaisin. Hän puhuu henkilöistä, "jotka saavat kiittää menestyksestään satunnaismuuttujaa". Luulen, että noita henkilöitä on paljon menestyjien joukossa..

Lapsuudenkotini opettajaperheessä puhuttiin paljon erilaisista menestystekijöistä. Tiedän varmasti, että vanhempani alkuopettajina pyrkivät tekemään kaikkensa oppilaittensa tulevan menestyksen hyväksi. Totta kai hekin olivat oman aikansa lapsia, joten nykytietämyksen mukaan hekin tekivät melkoisia virheitä. Dysleksiasta ei vielä paljonkaan tiedetty, mutta muistan, kuinka paljon erilaisia keinoja etsittiin "huonosti lukemaan oppivan" opettamiseksi. Samalla etsittiin kompensoivia kykyjä lapsen itsetunnon säilyttämiseksi.

Muistan, miten yhdessä asiassa ajatukseni menivät ristiin isäni kanssa. Hänen mielestään elämässä pärjäsi, jos vain yritti. Laiska ei päässyt elämässä eteenpäin laiskuutensa vuoksi.  Muistan, miten puolustin niitä, joilla ei ollut voimia ja tahtoa yrittää. Koin, että moni laiskana pidetty ei ollut sellainen omasta valinnastaan vaan perimänsä ja ympäristön seurausten takia. Kaikille ei aina ei annettu mahdollisuutta edetä, niin kuin he itse olisivat halunneet. Keskustelimme aina välillä siitä, mitkä olivat "alikehittyneiden" maiden todelliset ongelmat. Kenen syytä oli tuo "alikehitys"?

Bangkokin kansainvälisen koulun matematiikkaklubi näytti pitävän itseään älykköjen kerhona. Testeissä heidän kykynsä verrattuna keskimääräiseen amerikkalaiseen koululaiseen olivat aina asteikon yläpäässä.  Itsevarmuus kasvoi. Eräänä vuonna järjestettiin matematiikkakilpailu erään tunnetun thaimaalaisen koulun kanssa. Thaimaalaiset voittivat. Oli se silloin olevinaan suuri häpeä.


Thaimaassa opin aavistamaan, keiden kaikkien kanssa suomalaiset nuoret joutuvat tulevaisuudessa kilpailemaan. Idästä näyttää tulevan edelleen valoa. Siellä opitaan myös vanhanaikaista ahkeruutta.  Juuri sellaista pinkoilua en välttämättä Suomeen haluaisi, mutta pärjätäänkö täällä muiden muuttujien avulla. Lapsenlapseni sen näkevät.

2005. Thaimaa. Joskus menestystä on syytä myös mahdollistaa. Kummilapsihaastattelu Thaimaan evankelisluterilaisessa kirkossa. (Kuva Hiltunen)

Plus%20178%20Kummilapsista%20Pirkko%20An