Kasvu loppuu aikanaan

Kirjoitin blogissani kerran kesämökkimme kerrostalosta. Siitä oli kuvakin. Kerrostalohaavan takaa kurkisti toinen haapa. Nyt tuosta toisesta haavasta on jäljellä vain kanto, jonka halkaisija on yli 70 senttiä. Kanto on ollut naapuruston nähtävyys. Kaksi naapurin lasta oli mahtunut piiloon sen sisälle. Silkkoa oli jo ollut sisus. Kelläpä meillä se voisi muuta ollakaan, meillä vanhoilla.

Kerrostalomme voi edelleen hyvin. Sen asujamistoon on vuosien varrella liittynyt välillä myös liito-oravia. Nyt siellä näkyy asustelevan joukko lepakkoja. Viime viikolla Esikoinen laski, että iltahämärässä lentoon lähteneen lepakkoparven suuruus oli ainakin 15. Ilmankos tänä vuonna täällä ei ole ollut hyttysiä paljonkaan.

Ihmisiinkin hakataan koloja. Joskus innokkaastikin. Heillä voi silti olla jollekin vielä käyttöä, koloineen kaikkineen ja ehkä juuri niiden takia. Ovatkohan kirjoituksemmekin välillä sellaisia kivulla syntyneitä koloja, joissa joku aina välillä voi piipahtaa.

Tässä se ihmekanto, taas kännykkäkuvastani sähköpostin avulla saatu digiversio.  Sen ulkomitta on yli 220 cm.

M%C3%B6kin%20vanha%20kanto%20pieni.jpg