Monivärinen elämä
Mustavalkoinen totuus
Kuinka paljon erilainen saa olla, että on vielä samanlainen? Pitääkö samanlaistakin arvostella? Täytyykö erilaista tuomita? Missä kohtaa janaa on väärän ja oikean raja?
Oljenkortta veistämässä on blogi, jossa käyn välillä oppimassa myös sitä, mitä itse oikeastaan ajattelen. Vähän aikaa sitten siellä oli kirjoitus ”Modernit myytit”. Siinä puhuttiin mystiikasta, uskosta, tiedosta ja skeptismistä. Kirjoitin sinne ensin seuraavan kommentin:
""Antakaa minulle kiinteä piste, niin vipuan maan paikoiltaan..."
Tiede uskoo sen pisteen löytävänsä. Usko tietää sen jo löytäneensä... Todellinen skeptismi epäilee pisteen olemassaoloa. Realisti ei välitä koko kysymyksestä, vaan rahastaa tasapuolisesti kaikkia. Niinkö?"
Kävin kirjoittamassa saman kommentin Paahtoleipä- blogiin, johon taas pääsin kommentoimaan. Oljenkortta veistämässä- blogin keskustelun jatkuessa opin taas lisää ja kommentoin edelleen:
""Uskoon kuuluu heittäytymistä jonkin varaan, mikä tiedetään epävarmaksi."
Tämä uskon määritelmäsi on parempi kuin minun. Myönnän, että halusin myös leikkiä sanoilla usko ja tiede, saada tiede uskomaan ja usko tietämään. Olen mielessäni tajunnut jo kauan sitten, että sekä usko että tiede ovat "vajavaisia" ja olen aivan rauhassa suhtautunut asioihin kriittisesti/skeptisesti. Usko ja tieto voivat muuttaa minua, mutta minä en voi muuttaa niitä ts. muuttaa totuutta elämästä.
Minua hämää nykyinen skeptismin fundamentalismi, oikeaoppisuus. Miten ihmeessä maailman monikirjavuudessa monen valinta on mustavalkoisuus, myös niiden, jotka kirkasotsaisesti väittävät sen ominaisuuden näkyvän vain toisissa.
Jaakko Löytty: "Vaikka mustavalkoinen ois maailma, silti oikeus on meillä kaikilla nähdä sateenkaaren värisiä unia."
Eilen illalla rukoilin yhdessä ystävien kanssa. Se tuntui hyvältä ja tarpeelliselta. Yhteisestä rukouksesta thaimaalaisten kanssa kerroin aikaisemmin kirjoituksessa Kysymyksiä ja vastauksia. Thaimaassa piti oppia elämään ihmisten kanssa, jotka rukoillessaankin käyttäytyivät toisin.
"Joskus tuntuu, että minulta on vienyt enemmän aikaa oppia antamaan toiselle eri tavoin käyttäytyvälle kristitylle uskon ja ilmaisun vapaus kuin jollekin toisen uskonnon edustajalle uskonnon vapaus. Irtopinnojen toivossa olisi huomattavasti helpompaa liittyä naureskelijoihin ja syyttelijöihin. Joskus niitä irtopinnoja haluankin. Jälkeenpäin hävettää. Yhä vähemmän epäilen toisen kristityn uskoa. Oman Herransa edessä hän seisoo tai kaatuu."
Paahtoleipä-blogin kirjoitus Ydin ja reunat puhui samasta asiasta, erilaisen kristityn kunnioittamisesta. Johtopäätös vain oli toinen: ”Olen sitä mieltä, että uskontojen "reuna -alueet" todella hyssyttelevät ydintä, ja pitävät heitä ikään kuin "omana porukkaan", jota "ei saisi tuomita", kun hekin ovat kristittyjä "eikä kristitty tuomitse".” Tämä toimintahan vertaantuu aivan täysin niihin moniin diktatuureihin, joissa pahaa tekevää ydintä ympäröi "en näe, en puhu" -kerros, joka kattaa suuren osan väestöstä. Juuri tämä osa antaa sille pahalle ytimelle sen vallan.”
Missä kohtaa janaa on oikean ja väärän raja…
Thaimaa Doi Tung.
Kommentit