Aamu ei oikein lähtenyt liikkeelle. Kahvin sijaan haudutin Emännän ensirakkautta ja Vietnamista ostettua vihreää teetä herätäkseni ja virkistyäkseni. Nyt on meneillään jo kolmas mukillinen.
Jäin tuijottamaan mukin kirjoitusta. Mies on sen joskus saanut jälkikasvulta: ”Dad, there aren’t enough words to thank you for all you’ve done, to tell you how much you’re loved.” Toinenkin vanha tekstimuki löytyi: ”Thanks for being a wonderful mother and a very special friend”. Selvästi äitienpäivien peruja.
Blogissani olen ennenkin puhunut mukijuttuja. Yksi niistä oli kirjoitukseni Naurun paikka.
Kolmekymmentä vuotta sitten Birminghamissa ostimme ensimmäiset kahvimukimme. Kaksi niistä oli uunivuokamme materiaalia (white milk glass). Kauan ne kestivät mukana muutoissa. Saattavatpa vielä olla käytössä jonkun lapsemme mukihyllyillä. Toisessa oli kuva sarvikuonosta ja toisessa vihreästä elefantista. Sen jälkeen kotikahvimme onkin sitten juotu mukien kahvasta kiinni pitäen.
Näitä muistoja mietin tänään, kun muistelen ystäväperheen vierailua luonamme yli kaksikymmentäviisi vuotta sitten. Koulusta tulleet Esikoinen ja Keskimmäinen tajusivat, että heille oudot vieraat olivatkin ihan tuttuja. ”Ai, mukivieraita”. Se tarkoitti sitä, ettei tarvinnut käyttäytyä mitenkään erityisesti. Jälkeenpäin tätä tuon ystäväperheen äidille kertoessani hän totesi, että hiljalleen heikentyneen kuntonsa takia hän ei olisi enää pystynytkään tarttumaan pieneen kahvikupin kahvaan. Nyt tuosta perheestä on enää jäljellä nuoreksi mieheksi kasvanut silloinen pieni poika. Elämä on.
Thaimaa. Jotkut mukit ovat olleet erikoisempia kuin toiset...
Kommentit