Hetkiset eivät saa olla hektisiä

Ikkunasta näkyy harakoita. Ne näyttävät rakentavan taas pesää tuohon lähimäntyyn. Naakkaparikin parkkeeraa välillä parvekkeen reunalle tuossa silmien edessä. Pesäkoloa ei niille kyllä tältä parvekkeelta löydy. Vuosia sitten yläkerran muistihäiriöinen täti ei aina muistanut lintujen ruokkimiskieltoa ja puluparvet – ja niiden jätökset – pesiytyivät välillä myös meille väliaikaisesti aina ennen toistuvia häätötuomioitaan.

Eilen kuljeskelimme Naantalin Kailossa. Entiset lipunryöstömaisemat oli nyt taitavasti sommitellen muunneltu osaksi jatkuvassa rakennusbuumissa olevaa Muumien maailmaa. Vesilintuja uiskenteli jäisessä merivedessä. Sitä luontoa Kailossa oli seurailtu aikoinaan rippileireillä ja nuorten lentopalloilloissa.

Kolmen suvun miehen (isä, poika ja pojanpoika) luontoretki pääsiäisen aikaan kesämökillä oli tuottanut monenmoista tutkittavaa. Oma linnunpönttökin oli kuulemma tehty ja ilmoitettu osaksi suomalaista miljoonapöntön tavoitetta. Perinne velvoittaa.

Ei hektistä.  Vain osa joka miehen ja naisen oikeutta olla osa ympäristöään.

1973. Naantali. Oi niitä Kailon aikoja. Menneisyyttä ennen Muumimaailmaa, joka nykyisin täyttää takana näkyvän mäen.