perjantai, 23. joulukuu 2016

+1249 Joulun sanoma kansikuvatytön linkkinä...

Tulevana vuonna tuohikuussa

Tai sentään

Ehkä vähän aikaisemmin

Tai jotain

Elämän hidasteet ovat hidastaneet vauhtia.Tulevana vuonna toivon taas seikkailevani blogisomessa enemmän.

Joulutervehdyksenä linkki Porin Kirkkosanomien joulunumeron etusivulle:

Sillä lapsi on syntynyt meille,

poika on annettu meille.

Hän kantaa valtaa harteillaan,

hänen nimensä on Ihmeellinen Neuvontuoja, Väkevä Jumala,

Iankaikkinen Isä, Rauhan Ruhtinas.

Suuri on hänen valtansa,

ja rauha on loputon

Daavidin valtaistuimella

ja hänen valtakunnassaan.

perjantai, 9. joulukuu 2016

+1248 Kuningas tulee - jouluvaellus Porissa 2016.

Kirjoitettu on.

Koettu on.

Taas tänäkin vuonna Porin seurakuntayhtymä järjesti jouluvaelluksen Porin seurakuntakeskuksessa. Esiintyjiä oli reilun viikon aikana kymmeniä eri seurakunnista, työntekijöitä ja vapaaehtoisia eri työmuodoista ja eri kuoroista. Yhteinen tuli paloi kirkkaasti yhteisestä puhalluksesta yhteen hiileen.

Porin peruskoulujen neljännet luokat oli taas kutsuttu ja kuljetettu osallistumaan vaellukseen, jossa matka kulki useissa tapahtumapisteissä seurakuntakeskuksen eri kerroksissa. Kahtena lauantaina oli kuusi vaellusta suurelle yleisölle. Kaiken kaikkiaan ryhmiä oli 41. Neljäskymmeneskahdes, englanninkielinen esitys, peruuntui yllättäen yhteensattumien takia. Minä olin mukana kaikissa esityksissä, Mieskin puolessa niistä.

Tänä vuonna minun tehtäväni oli olla lukemassa vuorollani Jesajan ja Miikan ennustuksia tulevasta kuninkaasta, Messiaasta. Kun pöydälle oli varattu kirjakäärö, sulkakynä ja musteastia, ne houkuttelivat minusta esiin myös hovikirjurin, joka kirjoitteli sulkakynäänsä välillä musteeseen kastaen kääröönsä kuningas Daavidin ja profeetta Naatanin välisiä keskusteluja. Se opetti minulle konkreettisesti sen, että sen kaiken on todella aina joku jossain kirjoittanut muistiin. Siksi me siitä kaikesta edes jotakin tiedämme.

Ai että kun taas oli mukavaa. Ylistän yhteistyötä. Kun vielä yleisö seurasi tapahtumia tiiviisti ja arvokkaasti, se kruunasi kaikkien esiintyjien tunnelman. Hyvä nuoret!

Kuningas Daavid, profeetta Naatan ja kirjuri osoittamassa kohti joulun tähteä. Kännykkäkuva Eija Kymäläinen.

Kuningas%20tulee%20%282%29.jpg

maanantai, 5. joulukuu 2016

+1247Thaimaalainen pitkäaikainen työtoverimme pastori Praphan Na Chiangmai

Kaikki vuorollaan

Tulemme ja lähdemme. Saavumme ja poistumme.  Tänään olemme lähempänä omaa kuolemaamme kuin eilen.  Ihmisen merkitys ei ole vain siinä, mitä hän tekee, vaan  jo siinä, että hän on.  Joidenkin kanssa olemme saaneet kulkea pidemmänkin matkan. Yhteinen matkamme jatkuu muistoissamme silloinkin, kun toinen on jo poissa.

Olin lauantaina kutsuttuna puhujana Meri-Porin seurakunnan isoiskoulutuksessa. Näytin kuvia Thaimaasta menneiltä vuosilta ja nykyajasta. Kerroin myös pastori Praphanista, jonka olemme tunteneet vuosikymmeniä. Tämän vuoden alussa Mies tapasi hänet Pohjois-Thaimaassa taas koulutusmatkallaan. Kuulimme äskettäin, että hän oli joutunut sairaalaan, jossa hän sitten menehtyi. Mies ehti puhua hänen  vaimonsa kanssa puhelimessa vielä ennen hänen kuolemaansa.

Tässä joitain kuvia, joita näytin pastori Praphanista toissa iltana Meri-Porissa.Omia ja Thaimaasta saatuja.

LITE%20retki%20yhteiskuva%20Faa%20Huan.j

1989%20LITE%20Thai%20music.jpg

LITE%20retki%20Ayutthaya%20pieni.jpg

Praphan%20kastaa.jpg

Praphanin%20arkulla.jpg

Prapanin%20arkku.jpg

Kun ajoimme muutama vuosi sitten Chiang Rain teitä pastori Praphanin kanssa, hän näytti tien varrella olevaa maapalaa, joka juuri oli saatu paikallisten luterilaisten hautausmaaksi. Nyt hän julisti sanomaansa tuolla paikalla vielä viimeisen kerran arkussaan, jonka päädyssä näkyi risti.

maanantai, 17. lokakuu 2016

+1246 Jos hajottaa itseään liikaa, ei enää hallitse elämäänsä

Arkipäivä:

Hajotan, en hallitse

Elämässä on liikaa narunpäitä, joita voisi vetää.  Netissä on liikaa sivuja, joille voisi hakeutua. Kirjastossa on liikaa kirjoja, joita voisi lukea. Maailmassa on liikaa ihmisiä, joihin voisi tutustua.  Lehdissä on liikaa uutisia, joiden taustoihin voisi tutustua. Mielessä on liikaa ajatuksia, joita voisi pohtia tarkemmin.

On vaikeaa olla ihminen, joka ei pysty valitsemaan. Se vain vaikeutuu, kun tuon äskeisen kirjoittaa uudestaan muutettavat muutettuna:

Elämässä on liikaa narunpäitä, joita tekisi mieli vetää.  Netissä on liikaa sivuja, joille tekisi mieli hakeutua. Kirjastossa on liikaa kirjoja, joita tekisi mieli lukea. Maailmassa on liikaa ihmisiä, joihin tekisi mieli tutustua.  Lehdissä on liikaa uutisia, joiden taustoihin tekisi mieli tutustua. Mielessä on liikaa ajatuksia, joita tekisi mieli pohtia tarkemmin.

Ajattelin, että tämä valitsemisenvaikeusvamma olisi parantunut iän myötä. Niin ei ole tapahtunut. Ikävä kyllä.

Miten te muut selviätte tämän maailman monipuolisuudesta?

PS. Viimeaikaisten maailmantapahtumien kohdalla käytän itsesensuuria. Siihen auttakoot M.A.Numminen ja Wittgenstein.

2016.Thaimaa Chiang Rai. Hyvä valinta.Tammikuinen opetustuokioPohjois-Thaimaassa. (Kuva: Thaimaan luterilainen kirkko)

Plus%201246%202016%20Thaimaalaista%20ope

maanantai, 26. syyskuu 2016

+1245 Vilisti kuin filminauha

Eletty elämä

Että pitikin kohdata se, joka tavallisesti liitetään elämän viime sekunteihin tai muihin järkyttäviin tilanteisiin. Vilisti tämäkin elämä, mutta kauhu oli kaukana. Tämä vilistely koettiin joukkona, elämästä kiitollisina, haikeinakin. Istuimme kolmen kerroksen väkenä tuoleilla, sohvalla ja patjoilla ruudun edessä. Hymähtelimme, huvituimme, herkistyimme…

Tämä modernin filminauhan, tai siis oikeammin bittijoukkojen antama kuva elämästäni oli  melkoinen yllätys.. Sitä valmistellut suku oli suodattanut pois elämään ja menneeseen kuuluvaa surua ja liedentänyt sen haikeudeksi. Tmi Digisi  oli pannut parastaan. Laatikkoihin kertyneet VHS- ja C-kasetit, diakuvat, negatiivit, valokuvat ja korput oli koluttu läpi ja koottu tunnin pituiseksi juonelliseksi tarinaksi.

Mitä siis näimme ja kuulimme:

Katsoimme kuvia lapsuudesta, nuoruudesta, aikuisuudesta ja vanhuudesta. Kuulimme äitini kasettinauhurilleen laulamaa laulua, näimme kuvia porilaisen lapsen ja nuoren elämästä, kurkistimme Kyprosta, Laviaa, Turkua, Naantalia, Lokalahtea ja Merikarviaa, ihastelimme lasten jokelluksia ja sanontoja, joita oli joskus esitetty radion haastatteluohjelmissakin. Äänimaailmaan oli saatu mukaan häissämme esitetyt kysymykset ja vastaukset (sellaistako siis luvattiin…)sekä lasten kasteet. Käytiin läpi lakkaviinerin päivän tapahtumat  (Se oli se päivä, jota ilman juuri tämä joukko ei olisi ollut koolla.) Thaimaassa viivyttiin jonkin aikaa. Lopussa suvun nykypolvi kertoi kameralle tervehdyksensä ja muistonsa. Tööt-mummokin siellä esiintyi.

Että tällainenkin tuli koetuksi...

Ja sitten illemmalla koko joukko lähti syömään Naantalin Merisaliin.Mikä päivä!  Muistojen Naantali. Tässä Miehen Duuni, niinkuin silloiset nuoret tätä paikkaa nimittivät .Kuva Simo Nieminen.

Plus%201245%20160916%20Naantalin%20kirkk