maanantai, 5. joulukuu 2016

+1247Thaimaalainen pitkäaikainen työtoverimme pastori Praphan Na Chiangmai

Kaikki vuorollaan

Tulemme ja lähdemme. Saavumme ja poistumme.  Tänään olemme lähempänä omaa kuolemaamme kuin eilen.  Ihmisen merkitys ei ole vain siinä, mitä hän tekee, vaan  jo siinä, että hän on.  Joidenkin kanssa olemme saaneet kulkea pidemmänkin matkan. Yhteinen matkamme jatkuu muistoissamme silloinkin, kun toinen on jo poissa.

Olin lauantaina kutsuttuna puhujana Meri-Porin seurakunnan isoiskoulutuksessa. Näytin kuvia Thaimaasta menneiltä vuosilta ja nykyajasta. Kerroin myös pastori Praphanista, jonka olemme tunteneet vuosikymmeniä. Tämän vuoden alussa Mies tapasi hänet Pohjois-Thaimaassa taas koulutusmatkallaan. Kuulimme äskettäin, että hän oli joutunut sairaalaan, jossa hän sitten menehtyi. Mies ehti puhua hänen  vaimonsa kanssa puhelimessa vielä ennen hänen kuolemaansa.

Tässä joitain kuvia, joita näytin pastori Praphanista toissa iltana Meri-Porissa.Omia ja Thaimaasta saatuja.

LITE%20retki%20yhteiskuva%20Faa%20Huan.j

1989%20LITE%20Thai%20music.jpg

LITE%20retki%20Ayutthaya%20pieni.jpg

Praphan%20kastaa.jpg

Praphanin%20arkulla.jpg

Prapanin%20arkku.jpg

Kun ajoimme muutama vuosi sitten Chiang Rain teitä pastori Praphanin kanssa, hän näytti tien varrella olevaa maapalaa, joka juuri oli saatu paikallisten luterilaisten hautausmaaksi. Nyt hän julisti sanomaansa tuolla paikalla vielä viimeisen kerran arkussaan, jonka päädyssä näkyi risti.

maanantai, 17. lokakuu 2016

+1246 Jos hajottaa itseään liikaa, ei enää hallitse elämäänsä

Arkipäivä:

Hajotan, en hallitse

Elämässä on liikaa narunpäitä, joita voisi vetää.  Netissä on liikaa sivuja, joille voisi hakeutua. Kirjastossa on liikaa kirjoja, joita voisi lukea. Maailmassa on liikaa ihmisiä, joihin voisi tutustua.  Lehdissä on liikaa uutisia, joiden taustoihin voisi tutustua. Mielessä on liikaa ajatuksia, joita voisi pohtia tarkemmin.

On vaikeaa olla ihminen, joka ei pysty valitsemaan. Se vain vaikeutuu, kun tuon äskeisen kirjoittaa uudestaan muutettavat muutettuna:

Elämässä on liikaa narunpäitä, joita tekisi mieli vetää.  Netissä on liikaa sivuja, joille tekisi mieli hakeutua. Kirjastossa on liikaa kirjoja, joita tekisi mieli lukea. Maailmassa on liikaa ihmisiä, joihin tekisi mieli tutustua.  Lehdissä on liikaa uutisia, joiden taustoihin tekisi mieli tutustua. Mielessä on liikaa ajatuksia, joita tekisi mieli pohtia tarkemmin.

Ajattelin, että tämä valitsemisenvaikeusvamma olisi parantunut iän myötä. Niin ei ole tapahtunut. Ikävä kyllä.

Miten te muut selviätte tämän maailman monipuolisuudesta?

PS. Viimeaikaisten maailmantapahtumien kohdalla käytän itsesensuuria. Siihen auttakoot M.A.Numminen ja Wittgenstein.

2016.Thaimaa Chiang Rai. Hyvä valinta.Tammikuinen opetustuokioPohjois-Thaimaassa. (Kuva: Thaimaan luterilainen kirkko)

Plus%201246%202016%20Thaimaalaista%20ope

maanantai, 26. syyskuu 2016

+1245 Vilisti kuin filminauha

Eletty elämä

Että pitikin kohdata se, joka tavallisesti liitetään elämän viime sekunteihin tai muihin järkyttäviin tilanteisiin. Vilisti tämäkin elämä, mutta kauhu oli kaukana. Tämä vilistely koettiin joukkona, elämästä kiitollisina, haikeinakin. Istuimme kolmen kerroksen väkenä tuoleilla, sohvalla ja patjoilla ruudun edessä. Hymähtelimme, huvituimme, herkistyimme…

Tämä modernin filminauhan, tai siis oikeammin bittijoukkojen antama kuva elämästäni oli  melkoinen yllätys.. Sitä valmistellut suku oli suodattanut pois elämään ja menneeseen kuuluvaa surua ja liedentänyt sen haikeudeksi. Tmi Digisi  oli pannut parastaan. Laatikkoihin kertyneet VHS- ja C-kasetit, diakuvat, negatiivit, valokuvat ja korput oli koluttu läpi ja koottu tunnin pituiseksi juonelliseksi tarinaksi.

Mitä siis näimme ja kuulimme:

Katsoimme kuvia lapsuudesta, nuoruudesta, aikuisuudesta ja vanhuudesta. Kuulimme äitini kasettinauhurilleen laulamaa laulua, näimme kuvia porilaisen lapsen ja nuoren elämästä, kurkistimme Kyprosta, Laviaa, Turkua, Naantalia, Lokalahtea ja Merikarviaa, ihastelimme lasten jokelluksia ja sanontoja, joita oli joskus esitetty radion haastatteluohjelmissakin. Äänimaailmaan oli saatu mukaan häissämme esitetyt kysymykset ja vastaukset (sellaistako siis luvattiin…)sekä lasten kasteet. Käytiin läpi lakkaviinerin päivän tapahtumat  (Se oli se päivä, jota ilman juuri tämä joukko ei olisi ollut koolla.) Thaimaassa viivyttiin jonkin aikaa. Lopussa suvun nykypolvi kertoi kameralle tervehdyksensä ja muistonsa. Tööt-mummokin siellä esiintyi.

Että tällainenkin tuli koetuksi...

Ja sitten illemmalla koko joukko lähti syömään Naantalin Merisaliin.Mikä päivä!  Muistojen Naantali. Tässä Miehen Duuni, niinkuin silloiset nuoret tätä paikkaa nimittivät .Kuva Simo Nieminen.

Plus%201245%20160916%20Naantalin%20kirkk

perjantai, 26. elokuu 2016

+1244 Kulunut kesä kissan silmin

Kesä kesäkissan silmin

Taitaa olla helpointa aloittaa kesän muistojen purkaminen Rontti-kissasta. Se viihdytti meitä ja monia muita täällä lähes kahden kuukauden ajan. Ihmisiä tuli ja meni, mutta Rontti otti heidät kaikki vastaan riemumielin ja rapsutuksia odottaen ja saaden. Se halusi myös aina vähän väliä käydä tarkistamassa eri huoneissa, keitä tuttuja sieltä kulloinkin löytyikään. Aina silloin tällöin sieltä uusia vanhoja ystäviä löytyikin. Kun Rontti syksyn tullen palasi kotiinsa, se riemukseen löysi sieltäkin näitä samoja ihmisiä. Ei ihme, että pienen kissa pää oli välillä sekaisin.

Rontti sai kesän aikana oman blogin. Sinnekin voi kurkistaa: Rontin purinat. Se kertoo mm Rontin tästä kesästä uusin ja vanhoin kuvin.

Keskimmäinen muisteli täällä myös vanhaa kissajuttua. Sitä en ollut ennen kuullutkaan. Lähetimme Thaimaasta aikoinaan Suomessa asuvalle Keskimmäisellä synttärilahjaksi puisen kissan. Se oli pakattu pikkupakettiin paperisilpun sisään ja oli herättänyt tullissa ihmetystä. Keskimmäinen oli kutsuttu paikalle kertomaan, miksi ihmeessä joku oli lähettänyt hänelle puukissan Thaimaasta. Paketissa oli ollut myös syntymäpäivätervehdys, mutta tullissa oli haluttu silti tarkistaa Keskimmäisen syntymäpäivä passista. Saattoi olla siihen aikaan omituista, että jollain täällä asuvalla nuorella vanhemmat asuivat Thaimaassa ja halusivat lähettää synttärilahjan….

Se puukissa:

Plus%201244%20Puukissa.jpg

keskiviikko, 3. elokuu 2016

+1243 Punkeista, punkkitaudeista ja hoitoon pääsemisestä

Suomen vaarallisin purema?

Viime aikoina olemme tutustuneet punkkeihin teoriassa ja käytännössä. Itse en ole niitä nyt nähnyt kuin kuvissa.  Mies sen sijaan näki jokin aika sitten henkitoreissaan olevan punkkiparan sätkyttelemässä jalkojaan lääkärin pihdeissä. Hakukoneet ovatkin sitten olleet kovemmalla käytöllä. Borrelioosia,  puutiaisaivokuumeita ja muita aivokalvontulehduksia käsittelevät sivut ja verikokeiden ja selkäydinnäytteiden oikeat arvot on  kyllä tutkittu moneen kertaan. Kanta.fi:stä löytyneet lyhenteet on myös selvitetty moneen otteeseen.

Tilanne on riittävän hyvä nyt. Kaikkein vaarallisimpia kirjainyhdistelmiä ei loppujen lopuksikaan löytynyt. Laboratoriotulosten korkeat numerotkin ovat laskeneet. Eli lepo vaan… Nyt ihan täällä kotona. Ei enää sairaalassa.

Kokonaan toinen asia on ollut tutustua siihen monimutkaiseen järjestelmään, jonka avulla suomalainen terveydenhoitojärjestelmä tällä hetkellä jakaa ihmiset eri paikkoihin saamaan hoitoa tai jäämään hoidotta. Lyhytkin kurkistus tähän alueeseen auttaa ymmärtämään sen, kuinka kovilla hoitohenkilöstö nykyisin on. Hyvää tahtoa on, pääsääntöisesti… Kaikille tilaa ei kuitenkaan riitä, kaikille ei paikkoja kerta kaikkiaan ole…

Pelkään, että liian moni jää tällä hetkelläkin väliinputoajaksi. Pidän itseäni aika aktiivisena ja ymmärtäväisenä, mutta keinot ovat olleet välillä hyvin vähissä. Kun potilaan normaali lähtötilanne ja kunto jää pimentoon, tilanteen vakavuus ei kovin helpolla paljastu. Joillekin tilanteille voi nauraa, mutta vasta jälkikäteen.

Tällaista olen oppinut, osaksi myös oikeilta tahoilta. Tällaista käytäntöä aion itsekin harrastaa tulevaisuudessa:

Hätänumeroon voi soittaa silloinkin, kun ei ole kyse suorasta näkyvästä hengenvaarasta. Korkean jatkuvan kuumeen aiheuttama heikkous, tasapainohäiriöt tai pystyyn nousemisen epäonnistuminen ovat jo tilanteita, joissa voi kysyä neuvoa ainakin silloin, kun terveyskeskuspäivystys ei vastaa.  Sairaalasta kotiutetulla kynnys ambulanssimiehistön kutsumiseen saa olla vielä matalampi. Hätäkeskuksen päivystäjä tekee ensimmäisen ratkaisun ja jos ambulanssi tulee paikalle, sen miehistö toisen. Vastuu siirtyy heille.

Toinen tärkeä asia on se, että kotiutuessa tai vastaanotolta lähdettäessä on pyydettävä selkeä ohje siihen,mitä tehdä silloin, jos tilanne huononee tai kunto ei lähde nousemaan. Kehen on otettava yhteyttä ja missä aikataulussa. Terveyskeskuksen ajanvarauksen takaisinsoitto saattaa kestää tunteja...

Kalastaja ja hänen lahnansa ennen punkkia

Plus%201243%20Kalastaja%20ja%20h%C3%A4ne