perjantai, 26. elokuu 2016

+1244 Kulunut kesä kissan silmin

Kesä kesäkissan silmin

Taitaa olla helpointa aloittaa kesän muistojen purkaminen Rontti-kissasta. Se viihdytti meitä ja monia muita täällä lähes kahden kuukauden ajan. Ihmisiä tuli ja meni, mutta Rontti otti heidät kaikki vastaan riemumielin ja rapsutuksia odottaen ja saaden. Se halusi myös aina vähän väliä käydä tarkistamassa eri huoneissa, keitä tuttuja sieltä kulloinkin löytyikään. Aina silloin tällöin sieltä uusia vanhoja ystäviä löytyikin. Kun Rontti syksyn tullen palasi kotiinsa, se riemukseen löysi sieltäkin näitä samoja ihmisiä. Ei ihme, että pienen kissa pää oli välillä sekaisin.

Rontti sai kesän aikana oman blogin. Sinnekin voi kurkistaa: Rontin purinat. Se kertoo mm Rontin tästä kesästä uusin ja vanhoin kuvin.

Keskimmäinen muisteli täällä myös vanhaa kissajuttua. Sitä en ollut ennen kuullutkaan. Lähetimme Thaimaasta aikoinaan Suomessa asuvalle Keskimmäisellä synttärilahjaksi puisen kissan. Se oli pakattu pikkupakettiin paperisilpun sisään ja oli herättänyt tullissa ihmetystä. Keskimmäinen oli kutsuttu paikalle kertomaan, miksi ihmeessä joku oli lähettänyt hänelle puukissan Thaimaasta. Paketissa oli ollut myös syntymäpäivätervehdys, mutta tullissa oli haluttu silti tarkistaa Keskimmäisen syntymäpäivä passista. Saattoi olla siihen aikaan omituista, että jollain täällä asuvalla nuorella vanhemmat asuivat Thaimaassa ja halusivat lähettää synttärilahjan….

Se puukissa:

Plus%201244%20Puukissa.jpg

keskiviikko, 3. elokuu 2016

+1243 Punkeista, punkkitaudeista ja hoitoon pääsemisestä

Suomen vaarallisin purema?

Viime aikoina olemme tutustuneet punkkeihin teoriassa ja käytännössä. Itse en ole niitä nyt nähnyt kuin kuvissa.  Mies sen sijaan näki jokin aika sitten henkitoreissaan olevan punkkiparan sätkyttelemässä jalkojaan lääkärin pihdeissä. Hakukoneet ovatkin sitten olleet kovemmalla käytöllä. Borrelioosia,  puutiaisaivokuumeita ja muita aivokalvontulehduksia käsittelevät sivut ja verikokeiden ja selkäydinnäytteiden oikeat arvot on  kyllä tutkittu moneen kertaan. Kanta.fi:stä löytyneet lyhenteet on myös selvitetty moneen otteeseen.

Tilanne on riittävän hyvä nyt. Kaikkein vaarallisimpia kirjainyhdistelmiä ei loppujen lopuksikaan löytynyt. Laboratoriotulosten korkeat numerotkin ovat laskeneet. Eli lepo vaan… Nyt ihan täällä kotona. Ei enää sairaalassa.

Kokonaan toinen asia on ollut tutustua siihen monimutkaiseen järjestelmään, jonka avulla suomalainen terveydenhoitojärjestelmä tällä hetkellä jakaa ihmiset eri paikkoihin saamaan hoitoa tai jäämään hoidotta. Lyhytkin kurkistus tähän alueeseen auttaa ymmärtämään sen, kuinka kovilla hoitohenkilöstö nykyisin on. Hyvää tahtoa on, pääsääntöisesti… Kaikille tilaa ei kuitenkaan riitä, kaikille ei paikkoja kerta kaikkiaan ole…

Pelkään, että liian moni jää tällä hetkelläkin väliinputoajaksi. Pidän itseäni aika aktiivisena ja ymmärtäväisenä, mutta keinot ovat olleet välillä hyvin vähissä. Kun potilaan normaali lähtötilanne ja kunto jää pimentoon, tilanteen vakavuus ei kovin helpolla paljastu. Joillekin tilanteille voi nauraa, mutta vasta jälkikäteen.

Tällaista olen oppinut, osaksi myös oikeilta tahoilta. Tällaista käytäntöä aion itsekin harrastaa tulevaisuudessa:

Hätänumeroon voi soittaa silloinkin, kun ei ole kyse suorasta näkyvästä hengenvaarasta. Korkean jatkuvan kuumeen aiheuttama heikkous, tasapainohäiriöt tai pystyyn nousemisen epäonnistuminen ovat jo tilanteita, joissa voi kysyä neuvoa ainakin silloin, kun terveyskeskuspäivystys ei vastaa.  Sairaalasta kotiutetulla kynnys ambulanssimiehistön kutsumiseen saa olla vielä matalampi. Hätäkeskuksen päivystäjä tekee ensimmäisen ratkaisun ja jos ambulanssi tulee paikalle, sen miehistö toisen. Vastuu siirtyy heille.

Toinen tärkeä asia on se, että kotiutuessa tai vastaanotolta lähdettäessä on pyydettävä selkeä ohje siihen,mitä tehdä silloin, jos tilanne huononee tai kunto ei lähde nousemaan. Kehen on otettava yhteyttä ja missä aikataulussa. Terveyskeskuksen ajanvarauksen takaisinsoitto saattaa kestää tunteja...

Kalastaja ja hänen lahnansa ennen punkkia

Plus%201243%20Kalastaja%20ja%20h%C3%A4ne

maanantai, 11. heinäkuu 2016

+1242 Kesäisiä sukusanoja

Näin kesä on viime viikkoina täällä suvulta sujunut:

-jättipuupistiäisen toukka

-borrelioosin tutkiminen

-koivunkantosienet

-muurikkakasvikset

-katiska

-sauna

-jalkapallo

-yleisurheilu

-ikkunanpesu

-vanhojen lehtien skannaus

-puiden  halkominen

-vanhat Tekniikan Maailmat

-teltta

-kettu

-virveli

-skannattua menneisyyttä

Tämänvuotinen äitienpäivänorsu:

Plus%201242.jpg

perjantai, 24. kesäkuu 2016

+1241 Alaistaidoista, toimenkuvista, itsensä johtamisesta ja linjaorganisaatiosta. ......... EDIT. HYVÄÄ JUHANNUSTA

Kuka päättää mitäkin?

Ja miksi?

Pätemättömyytensä tason voi kohdata ihan avoimesti ja rohkeasti oikeassa seurassa. Moneen asiaan voi kuitenkin sanoa ainakin jotain, kunhan on selvillä tietonsa rajoista.  Kokemuskouluttaja ja vertaistukija voi kertoa mielipiteensä myös oman elämänsä ja kokemustensa valtuuttamana. Kirjoja lukemallakin voi onneksi oppia paljon.  Ei kuitenkaan kaikkea.  Eikä ihan kaikista asioista.

Tällaisia lauseita pääsin maanantaina sanomaan ääneen:

-Tarvitaan selkeä toimenkuva, selkeä tehtävänjako, selkeä vastuunjako ja selkeä tavoite.

-Jos työssä tarvitaan sekä yhteistyökykyä että kykyä toimia yksin, riittääkö silloin, että on keskinkertainen kummassakin lajissa.

-Olemme yksin monimutkaisessa verkossa, yhdessä monimuotoisessa yhteisössä.

-Älä puutu työtoverisi tapaan viettää vapaa-aikaansa.

-Tutustu työaluemaassasi vallitsevaan johtamiskulttuuriin.

Olisin voinut puhua myös psykologisista sopimuksista, luottamuksesta ja sitoutumisen asteista: mukautuminen, samaistuminen ja sisäistäminen.

Itse opin neljän sanan yhdistelmän: Raamattu, traditio, kokemus ja konteksti.

Ei hassumpaa yhdeksi päiväksi.

Tätäkin luin sanottavaani valmistellessani:

Plus%201241%20Alaistaidot.jpg

EDIT. Ihan pakko on lisätä the Vävyn juuri mökiltä sähköpostissa lähettämä juhannusruusupensas.

Plus%201241%20Juhannusruusu.jpg

perjantai, 27. toukokuu 2016

+1240 Riemuylioppilaisuus ja muistojen samuus

Riemumme

Kun jälleen kohdataan

Riemuylioppilas on minulle aika uusi termi. Sen muistan vasta viime vuosilta. Aikaisemmin tietysti asia ei ole niin kiinnostanutkaan. Nyt kiinnostaa.

Huomenna kurkistelemme taas toistemme silmiin ja mietimme, kuka ihme tuo tuossa vanhuuden valepuvussa onkaan. Viimeksi kymmenen vuotta sitten en tunnistanut naapuritalon tyttöäkään, jonka kanssa sentään istuimme  vuosia samassa luokassakin. Onko koulumuistoissamme mitään samaa?

Näinkin lauloimme aikoinaan penkkareissamme alempiluokkalaisille:

"Sitä päivää odottaa yhä vielä sinä saat,

nyt se tullut luoksein on

Näin on mennyt aika odotuksen pois."

Täytyy myöntää, että siihen aikaan ei tullut mieleenkään odottaa riemuylioppilasjuhlaa. Elikö joku muka ihan oikeesti niin kauan...

Kun potkimme edellisiä pois:

Plus%201240%202016%20Tipula%208A%20kansa

Kun odotimme, että seuraavat potkivat meidät pois:

Plus%201240%20B%202016%20Tipula%209A%20m