Itse kullakin
Päivä päivältä
Uusi suuri seikkailu

En millään olisi uskonut, että jossain kolossa tuolla sisälläni vaanii suuri seikkailija. On vaatinut melkoisia ponnistuksia, ennen kuin se on kulloinkin herännyt. Silloinkin se on yleensä hämännyt ja väittänyt, että olen vain kuvitellut sen olemassaolon. Suuri seikkailijani on siis laiska ja aloitekyvytön. Mutta se on siellä, todistettavasti. Ja hyvä niin. Meillä on sen kanssa ollut välillä tosi mukavaa.

Löytökissa Rontti on tänä vuonna taas ollut joulukissa. Se on viihtynyt täällä jo yli kolme viikkoa, mutta on pian lähtemässä jatkamaan seikkailujaan muualla

Rontin suuri seikkailija herää yleensä öisin ja sillä on hauskaa Rontin kanssa. Meillä muilla ei ole ehkä aina yhtä mukavaa. Eilen illalla kasasimme ylimääräisiä patjoja, kieltämättä vähän epävarmalle laatikkopohjalle. Niiden päälle levitin miltei kuivia lakanoita loppukuivatukseen pesukoneesta otettujen lakanoiden tieltä. Suuri seikkailija oli yöllä villinnyt Rontin villiksi kiipijäkissaksi. Mikään haaste ei tiettävästi ole liian vähäinen kiipijäsankarille. Hups ja muksista, huippu oli saavutettu nopeasti ja patjakasa lakanoineen levitetty lattialle sopivaksi luolastoksi, jossa oli mukava jatkaa seikkailuaan. Kun saavuin huoneeseen, sankari oli piilossa kaapissa.

Pari päivää sitten kerrostalomme siivooja soitti ovikelloa ja kertoi, että Rontti oli livahtanut naapuriin. Siellä se oli mennyt ovenraosta sisään ja hypännyt sängyssä nukkujan viereen nukkumaan. Mukava herätys, vai?

Skannasin vanhan kuvan thaimaalaisesta kissasta erään kirkkomme piha-aidalla/piha-aidassa. Kuva on otettu kirkon joulujuhlissa iltayöllä. Tuosta kuvasta kerron yleensä sen, että jotenkin samalta tuntui lähetystyöntyöntekijän elämä Thaimaassa. Väliin oltiin liiankin ahtaassa kolossa, mutta sielläkin yleensä elää möllötettiin onnellisena…

Plus589%20Kissa%20kolossa.jpg