Kaikki maailmat eivät koskaan kohtaa. Usein kärsivällisyys ei riitä edes kurkistamaan toisenlaiseen maailmaan. On helpompi kutsua toisen maailmaa vääränlaiseksi ja häntä itseään tyhmäksi kuin yrittää ottaa selvää tosiasioista.

Tietoa on saatavana nykyisin kaikkialta. On infoähkyn aikakausi. Ihminen voi istua tietokoneensa ääressä vuorokausia lukemassa, mitä missäkin päin maailmaa tapahtuu. Median tulkinnat asioista vaikuttavat alitajuntaan mediakriittisyydestä huolimatta. Annanko medialle vallan tehdä päätöksiä puolestani? Onko Wikipedia oikean totuuden lähde? Annanko hakukoneiden suodattaa minulle tarjotun tiedon? Jonkunhan on tehtävä valintoja. Kukaan ei voi hallita kaikkea maailman tietomäärää.

”Kuulin kerrottavan…” ”Kuulin uutisen…” "Kuulin tarinan…” Näin tieto kulki Thaimaassa. Virallisia uutisia kyllä kuului radiosta pitkin päivää. Iltaisin kaikki televisiokanavat lähettivät pitkiä uutislähetyksiä samaan aikaan. Sanomalehdistä tehtiin useita painoksia päivittäin. Valinnan varaa siis riitti, ainakin näennäisesti. Tuntui kuitenkin siltä, että kaiken uutistarjonnan keskellä se, mitä oli kuullut itse toiselta ihmiseltä, oli uskottavampaa kuin mikään muu. Ilmeisesti tajuttiin, että julkinen tieto oli aina omistajansa näköinen. Vallankaappausyrityksissä tärkeintä näytti olevan radio- ja televisiokanavien valtaaminen. Oli kieltämättä mielenkiintoista seurata noita kaappausyrityksiä radiokanavia surffaten. Välillä se kaikki tuntui absurdilta kuunnelmalta.

En tiedä, mihin suuntaan olemme menossa. Olen kai liian kauan seurannut elämää ja nähnyt, millaisia varmoja totuuksia on tullut ja mennyt. Itsepäisesti holokaustin kieltävä piispa on esimerkki siitä, kuinka lähellä olevasta historiasta jo voidaan tehdä uustulkintaa. Minunkin aikanani omien sotiemme syyt ja syylliset ovat jo moneen kertaan vaihtuneet. Ei kaikki tuo voi olla totta, vaikka totuus syntyykin osatotuuksista. Tiedän myös sen, että jokaisen sukupolven tulkinnat ovat osaltaan vain jälkiviisauksia. Seurauksista on päätelty alkupiste. Syylliset löydetään syytöksellä: ”Olisi pitänyt tietää, että…” Olisiko?

Itse uskon lopullisen totuuden olemassaoloon. Tietoni siitä ovat rajalliset. Tunteeni siitä häilyvät.  Siksi vain uskon.

Kohtalonköynnöskään ei aina kuki.