Minulle rakas Otto Manninen kirjoitti runossan Mennyt päivä seuraavaa:
"Näin alas auringon rattaan vierivän äsken, palajamattaan, kuinka jos kutsun ja käsken. Näin punahunnun, mi väikkyi äärellä illan, kauas mi säikkyi taa sinitaivahan sillan, meni, ah iäksi mennen, kuin meni päivät niin monet ennen, jotk' elämättäni jäivät."Ohikiitänyttä Thaimaan kirkkohistoriaa, lähetyshistoriaa ja oman perheen historiaa vanhojen almanakkojen mukaan:
2.1.1980.”Iltapäivällä Labour Departmentissa. Meillä on nyt siis kaiken homman päätteeksi työlupa taskussamme. Mies oli aamun norjalaisten kanssa työnvaihtopalaverissa. Illalla kirjoitimme ensimmäisen toimintakertomuksemme: Saavuimme. Menimme kouluun. Koulussa pääpaino puhutulla kielellä. Osallistumista työn alkamisneuvotteluihin.
Lasten koulu alkoi. Vein Keskimmäisen taksilla. Kävelin kotiin ja menin tunniksi kylpyyn lukemaan Viisikkoa ja lastenryöstäjiä. IHANAA RAUHAA.”
Puoli vuotta Thaimaassa. Kielikoulua. Paperisotaa. Työneuvotteluja. Ja perhe-elämää.
2.1.1981. ”Onko se Thaimaan lähetystyön vai luterilaisen kirkon historiaa, että kaksi pappia pohtii puhelimessa, mitä sanoja käyttää kasteessa, onko kysymyksessä luterilainen kaste vai ei. (Totta puhuen aika mäntti tuo H, viitsiikin soitella yöllä.)
Tavarat on kannettu tänne ylös suureksi osaksi. Pieni tämä asunto on, mutta ei parempaakaan ole löytynyt. Kyllä melkoisesti vierastan yhä. Mahtaakos tämä ilmoisna ikinä kodilta tuntua. Jalkoja särkee ja yhä yskittää. Mitenkäs kunto kestänee. Viime yönä taas valvoskelin.”
Puolitoista vuotta Thaimaassa. Valtion kielitutkinto suoritettu. Mies valmistautumassa kastamaan Thaimaan luterilaisen kirkon ensimmäisen jäsenen. Muutto. Ja perhe-elämää.
2.1.1982 ”Auto sammui postin pihalle (yksi johto oli irronnut).
R kimpaantui kovasti ja sanoi, että pitäisi harkita, ennen kuin tällaista tekee…(!?) (Mitä ne meistä oikein luulee?) R. sanoi, että hän ei ainakaan tule missionäärien opetusta kuuntelemaan. Hän on tullut tähän firmaan tekemään työtä eikä oppimaan uutta. Missionäärien opetuksesta hän ei piittaa. Tuli taas kerran paha olo tässä maassa.”
Kaksi ja puoli vuotta Thaimaassa. Teologinen koulutus alkamassa työntekijöille suunnatuilla kursseilla. Ja perhe-elämää.
2.1.1983. ” Työtoveri meni taas kurkkulääkärille. Tällä kertaa juttu oli äänihuulessa. Onneksi menin kirkolle aamulla, vaikka minulla ei ollut mitään vuoroa ja Mies vietti vapaata.
Vedin sitten laulut, hosuin ruuanhakemisessa, toimin autokuskina ja tein joitain suunnitelmia. Juttelin thaimaalaisen työtoverin kanssa ja toivon mukaan asiat selvenivät. Kaikki seitsemän kastettua jäsentä olivat kirkossa ja heidän lisäkseen joitain muita.”
Kolme ja puoli vuotta Thaimaassa. Seurakunta kasvamassa. Ja perhe-elämää.
Jälkeenpäin on helppo kutsua aikaa ohikiitäneeksi. Jokainen päivä on silti tarvinnut elää.
”Häipyjät taa näkörannan - keitä ja kunne? Maantien sannan jälki ei mainita tunne." 1982.Bangkok. Lad Phrao Church. Joulu. Kastettavat.
Kommentit