Minä

Elän ja kuolen

Mutta tänään

Minä

Vielä elän

Joku asuu koko elämänsä samassa kodissa. Toisen kotien määrä on taas niin suuri, ettei hän itsekään osaa enää laskea. Voiko kellon kääntää taaksepäin? Voiko vanhaan palata?

Minä muutin takaisin lapsuuteni kotiin. Tämä koti oli vuosia minun, Miehen, Esikoisen, Keskimmäisen ja Kuopuksen Suomen koti. Sinä aikana kutsuimme muitakin asuntoja vuoron perään kodiksemme. Omat vanhemmat ja isoveli muuttivat jo aikoja sitten tästä kodista pois muistojeni kaupunkiin. Heitä en useinkaan enää täällä kohtaa. Heiltä saamani tavarat ovat muuttuneet meidän tavaroiksemme. Vuosien varrella myös Esikoinen, Keskimmäinen ja Kuopus ovat muuttaneet omiin koteihinsa. Onneksi heitä tapaamme vielä välillä täälläkin.. 

Joskus tunnen asuvani Kuolleiden Kaupungissa. Muistan liian monta ihmistä lapsuudestani. Suuri osa heistä on jo kuollut. Hautausmaalla vielä satunnaisesti tapaan tutun nimen. Kun hetken pinnistelen muistiani, osaan luetella omassa ja naapuritalossa asuneiden perheiden nimiä. Joskus joku erityinen muisto häivähtää mieleen. Naapuritalossa asui Karkkitäti, jonka perässä lapset juoksivat hakemaan suun makeaksi. Tässä talossa taas asui Kiukkuinen Setä, jonka kerroksen ohi oli hiivittävä hiljaa. Puiston toisella puolella asui Soitonopettaja. Hän asui seitsemännessä kerroksessa eivätkä lapset silloin saaneet käyttää hissiä. Muistan kansakouluopettajia, rehtoreita, kaupunginarkkitehtejä, kaupunginsihteerejä, taidemaalareita, eläkeläisupseereja, myyjiä, kotirouvia, teurastajia, kampaajia… Muistan myös lapsia, joiden kanssa leikittiin ja toisia, joiden kanssa ei leikitty. Oli Meidän talo ja Teidän talo.

Jouluna monet muutkin muistavat asuvansa Kuolleiden Kaupungissa. Hautausmaiden kynttilämeri on nykyisin yksi kauneimmista joulutraditiosta. Hautausmaa oli lapsuudessani muiden hautausmaa. Meidän sukumme haudat olivat muualla, kaukana. Muistokynttilät sytytettiin vain Karjalaan jääneiden vainajien muistomerkillä.

Tänään haluan muistaa, että asun myös Elävien Kaupungissa. Se sijaitsee Elävien Maassa, Elävien maailmassa. Tänään lauletaan Kauneimpia Joululauluja monessa kirkossa ympäri Suomea. Minäkin pääsen niitä laulamaan. Niitä laulaessani haluan muistaa myös eläviä ihmisiä, heitä, joita voin vielä auttaa.

Omassa joulussani Elävien ja Kuolleiden kaupungissa on tärkeintä Hän, joka sanoi: " Minä olen ylösnousemus ja elämä; joka uskoo minuun, se elää, vaikka olisi kuollut." Tiedän, että monen muun joulussa moni muu asia on tärkeintä. Toivon kuitenkin, että jouluna ei olisi Meidän jouluamme ja Teidän jouluanne. Olisi vain Ihmisten joulu.

1990. Satakunnan Työ 2.10.1990. Kaksi paluumuuttajaa.