Kieli meni edellä
Oppi juoksi perässä
Oliko pakko saada kiinni?

 

Suomessa olin sisäolento. Suomesta lähdin sisäerantona ja Suomeen palasin sisätulentona. Ulkomailla olen ollut ulko-olento.  Maailmalle saavuin ulkotulentona ja maailmalta poistuin ulkoerantona. Ystävittä olen vajanto. Perheineni olen seuranto. Ihmisenä olen olento. Syntyessäni ihmiseksi olin tulento. Kun tapaan ystävän, se on kohdanto. Minun ystäväni on omanto. Muistellessani häntä olen osanto. Monin tavoin olen keinonto.

Suomen kieli on mukavaa, jos sen hallitsee.

Viime aikoina olen miettinyt joidenkin Suomeen maailmalta palanneiden kanssa paluuseen liittyneitä asioita. Lähtiessämme ulkomaille Suomi oli miltei kokonaan monokulttuurinen eikä se vieläkään ole kovin monikulttuurinen. Kun täällä haluaa kertoa multikulttuurisia kokemuksiaan, on usein vaikea tulla oikein ymmärretyksi. Arki siellä kaukana on ollut niin erilaista kuin täällä. Moni palaaja on kokenut Suomessa suuremman kulttuurishokin kuin ulkomaille muuttaessaan.

Onko erilaisuus ulkopuolisuutta?
Onko erilaisuus omituisuutta?
Onko erilaisuus yksilöllisyyttä?
Onko erilaisuus yksinäisyyttä?
Onko erilaisuus vääränlaisuutta?
Onko erilaisuus sivujäsenyyttä?

 

"Kenelle, kenelle ojennan käteni?" Kuka ottaa leikkiin mukaan vääränlaisenkin?

1988. Pori. Sisäolennot muuttumassa sisäerannoiksi. Satakunnan Kansa 31.7.1988.

Plus%20236%201988%20SK%20kotiovelta.jpg