Armon kosketus
Ruokaa nälkäiselle
Juomaa janoiselle
Unta uupuneelle

Eino Leinon päivän kunniaksi olen muutaman päivän nukkunut ja nukkunut.  Elegia- runossaanhan Leino sanoi: ”Uupunut olen, ah, sydänjuurihin saakka!”  Tällä kertaa runon ja suven päivän uupumus oli myönteistä, kireän stressin laukeamista kesämökin rauhassa hyvässä seurassa. Yhtään runoa ei matkassa ollut.

Elegian varsinaiset tunnot olivat joskus Thaimaassa kyllä hyvinkin tuttuja: ”Voittoni tyhjä, työn tulos tuntoni soima.” Tunnelmaan kuului myös Loirin teatraalinen Elegian lauluesitys.

Katselin Thaimaassa joskus kirkossa ihmisiä takaa päin. Thaimaalaisen työntekijän saarna oli hyvä ja koskettava. Ihmiset näyttivät eläytyvän saarnaan ja nyökyttelevän hyväksyvästi saarnan eri kohdissa. Kun siirryin vähän syrjemmälle, huomasin, että nyökyttely ei tarkoittanutkaan vahvistusta saarnan satuttavuudelle. Se olikin vain paikallaan istuvien ihmisten nukahtelua, jolloin pää nytkähteli unen saapuessa. Uskon, että pääsanoma meni kuitenkin perille puoliunessakin. Se armon kosketus.

Kävin vanhempien kanssa pienenä usein kirkossa. Äiti lauloi kirkkokuorossa. Kirkossa oli mukava ja turvallinen olo. Siellä sai nukkua silloin kun nukutti. Yleensä aina saarnan aikana nukutti. Vieläkin muistan sen hyvän olon. Sekin oli armon kosketus.

Mökin rauhaa: