Thaikielen opiskelussa käydään läpi monenlaisia tunteita. Lähes kaikilla itsetunto näyttää välillä horjuvan. Kun oppiminen ei etene, niin ei etene. Se pysähtyy. Ja lähtee taas liikkeelle. Hitaasti ja varmasti. Tai sitten vieläkin hitaammin. Eikä aina edes niin varmasti. Mutta eteenpäin kuitenkin.

Thaimaalaisissakin aapisissa kirjainten vieressä on kuvia, jotka  liittyvät kyseiseen kirjaimeen. Aakkoskuvastoissa on yleensä vakiintuneita esimerkkisanoja, mutta niihin liittyviä kuvia ei suomalainen välttämättä tunnista. Aakkosjärjestyskään ei ala Aasta vaan Koosta: Koo kai (kana) Khoo  khai (kananmuna) Khoo khuat (pullo) Khoo kwaai (vesipuhveli) Khoo khon (ihminen) Khoo rakhang (soittokello, iso  tiuku).

On vaikea lyhyesti kertoa, kuinka monta konsonanttia thain kielessä on, sillä tuohon kysymykseen vastatessaan joutuu selittelemään erikoistapauksia. Yritän nyt muistaa jotakin.  

Konsonantteja on periaatteessa 44, jotka esittävät 21 thaikielen eri äännettä. Se tarkoittaa sitä, että joillekin äänteille on useita kirjaimia. Kunkin sanan kohdalla on siis tiedettävä, mikä kirjainmerkki kulloinkin on kyseessä. Jotkut kirjaimet ovat erityistapauksia, joissa yhdellä konsonantilla lausutaankin konsonantti - vokaaliyhdistelmä. On myös konsonantteja, jotka esiintyvät vain joissain palista ja sanskritista peräisin olevissa sanoissa. Niissä äänneasukin on aikaisemmin ollut hieman erilainen. Joskus konsonantin päällä olevalla "tappajamerkillä" saadaan kyseinen konsonantti hiljaiseksi.

Konsonantit jaetaan kolmeen luokkaan. Nämä luokat ratkaisevat, miten kielen viisi äänenkorkeutta merkitään ja luetaan. Äänenkorkeuksien merkitsemisessä käytetään myös erikoismerkkejä konsonanttien yläpuolella, eri luokissa eri tavalla. Jotkut konsonanteista äännetään eri tavalla tavun alussa ja lopussa. Kirjoituksessa konsonantit etenevät vasemmalta oikealle.Vokaalit ovat joko konsonantin edessä tai takana tai yläpuolella tai alapuolella.

Eiköhän tämä riitä, näin aluksi.

Kun kielikoulussa alettiin harjoitella kirjoittamista, se tehtiin niin kuin alakoulun alussa aikoinaan. Uutta kirjainta kirjoitettiin rivikaupalla. Sitten opittiin sanoja, ensin lyhyitä, sitten pidempiä. Muutaman päivän kuluttua alkoi jo varmuus kasvaa. Silloin uskoi, että oli mahdolliselta oppia kieli, vaikka aluksi tuntuikin vaikealta. Sitten alkoivat erikoistapaukset.

Varmuus ei ole sen jälkeen palannut.

Matti Peltola: Martti Rautanen – mies ja kaksi kotimaata, Kirjapaja 1994

Eilen arkkihiippakunnan lähetysseminaarissa käsiteltiin raamatunkäännöstyötä monipuolisesti. Raamattu tai sen osa on käännetty nyt yli 2500 kielelle. Työ jatkuu edelleen. Suomalaisetkin tukevat sitä useassa kymmenessä kohteessa.

Seminaarissa puhuttiin myös siitä, miten yhä uusille kielille parhaillaan ollaan luomassa kirjakieltä. Haasteet ovat samoja kuin Martti Rautasen aikaan, yli sata vuotta sitten, tai Agricolan aikaan, satoja vuosia sitten:

On valittava, minkä heimon kieli otetaan ensisijaiseksi kirjakieleksi.
On valittava, millä kirjaimilla kirjoitetaan.
On valittava paras mahdollinen sanasto. Jos halutaan uusia käsitteitä, on mietittävä, otetaanko käyttöön oman kielen sana, jolle annetaan osaksi uusi merkitys vai otetaanko käyttöön lainasana, jonka sisältö sitten opetetaan. 

Opiskelu on hikistä hommaa: