Meitä on auttanut se, että aina Thaimaasta palasimme samaan kotiin. Se kyllä tarkoitti myös sitä, että joka kerran Thaimaasta matkaan tullutta tavaraa ripoteltiin sinne tänne hyllyille, vinttiin ja kellariin. Aina ajateltiin, että ehtiihän tuota selvitellä joskus. Ja sitten taas lähdettiinkin. Ja palatessa tuotiin uutta tavaraa. Ja taas ajateltiin, että ehtiihän senkin selvitellä joskus. Ja taas lähdettiin. Joku osaa säilyttää, joku hävittää. Onpahan ainakin urakkaa tiedossa lähtölaskennan loppumisen jälkeenkin.

"Tämä kaupunki on totta puhuen länsimainen ja ihan hyvä ja hieno, ei tätä tarvitse lähetyssaarnaajien mitenkään surkutella. Pieneläimistökin on sopeutunut minuun tai sitten olen tullut sokeaksi niiden suhteen, kun en niitä näe. Kaikki lähetyssaarnaajakertomukset yleensä kertovat rohkeista sankareista, mutta kun ensi kertaa kylppärin ovea avatessa kymmenen sentin pituinen (vaaraton kyllä) pikkulisko livahti makuuhuoneeseen ja eka kerran keittiöön mennessäni keskellä lattiaa köllötti viiden sentin mittainen torakka (juuri parhaillaan torakanmyrkkyyn kuolemassa oleva, mitä en silloin heti huomannut, vaan syöksyin herättämään Miestä), niin kyllä se vähemmän hauskalta tuntui. Alkupäivinä mekin sitten niitä pikkuliskoja (me = Mies) kannoimme rikkalapiolla aina nähdessämme ulos (mistä ne heti kohta vilistivät sisään takaisin ilmastointilaitteen rei'istä). Torakkasuihkumyrkkypullo seisoi baarikeittiömme baaritiskillä pari viikkoa ja aina yöllä keittiöön mennessäni ensin varmistin sen paikalla olon, sitten laitoin olohuoneen puolelta valon ja vaivihkaa kurkistin baaritiskin yli ennakkotarkistuksen vallitsevasta tilanteesta."

Löysin hiilikopion kirjeestäni ensimmäiseltä Thaimaan syksyltä. Tuohon pieneläimistöön näköjään kohdistin silloin outouden tunnettani. Huvittavinta tuossa näin jälkeenpäin ajatellen on se, että itse asiassa sekä isot torakat että pikkuliskot olivat olleet arkea asuessamme muutamaa vuotta aikaisemmin Kyproksella jonkin aikaa. Siellä illalla vain kuunneltiin rauhassa hötkyilemättä nukkumaan mennessä torakoiden selkäkilpien kolinaa niiden vaeltaessa vaatekaappien alla. Kylppärissäkin asioimme rauhassa liskojen kanssa samaan aikaan. Monimutkainen on ihmisen sielunelämä.

A.A. Milne: Nalle-Puh-kirjat, suomeksi erilaisin käännöksin, kasetit eri sävellyksin, myös englanniksi

Samassa ensimmäisen syksyn kirjeessä oli myös Milnen (ja kääntäjän) oppeja:

"Olemme joutuneet perehtymään viime aikoina ääneen lukiessamme Nalle Puhin ideologiaan. Ei olisi varmaan pahitteeksi muillekaan tutustua karhuun, jolla nyt ei ole niin kauhean paljon aivoja, mutta sitäkin enemmän sydäntä. Tässä vaiheessa kieliopintoja Risto Reippaan oikeinkirjoitus "PoHjoisNaPa LöytyNyt PuH PuH löysin SEN" yhdistettynä viisaan Pöllön aikaansaannoksiin "SYDÄESET ONNVOIVOTUSKET SYNMÄTYPÄNÄVÄNÄ" jotenkin lohduttavat, että vaikeaa se on ollut muillakin…"

2.-3.6.1980  Almanakan aukeama: