Abstain. Be faithful. Condomize.
Suoran puheen ABC.

Kaksinaismoraalin keskellä kuollaan, jos asioista ei voida puhua suoraan.

Jumalanpalveluksen loppulaulu on laulettu. Pappi on lukenut Herran siunauksen. Istutaan hetki hiljaa. Eteen menee kolme naista.

- Olen nuori rikas tyttö. Perheellämme on runsaasti omaisuutta. Äidilläni on iso liikeyritys  ja isäni on arvostettu virkamies. Meillä on kaikki asiat hyvin. Minulla on paljon ystäviä.

- Olen tämän tytön äiti. Olen onnellinen hänestä. Hän on kunnon tyttö. Rakastan häntä suuresti. Hän ei ole koskaan pahoittanut mieltämme.

- Olen tämän tytön ystävä. Käymme usein ulkona yhdessä. Meillä on hauskaa keskenämme.

Tilanne vaihtuu nopeasti. Yleisö on herännyt kuuntelemaan.

- Kävin tänään lääkärissä. Lääkäri sanoi, että minussa on AIDS. AIDS!!!!  Mitä minulle tapahtuu?

- Tyttäreni sanoo, että hänellä on AIDS. Se ei ole mahdollista. Hän on kunnon tyttö. Miten hän on voinut pettää meidät noin? Hän tuottaa perheellemme suuren häpeän. Miten voin salata tämän sukulaisilta ja ystäviltä? Meidän on ajettava tyttö pois kotoa, ettemme kaikki sairastu. Rakastan häntä, mutta hänen on lähdettävä.

- Ystäväni kertoi, että hänellä on SE TAUTI. Hirveää. En halua olla hänen kanssaan missään tekemisissä.

Tunnelma on tiivistynyt. Äiti on kääntynyt selin tyttöön. Tyttö on polvillaan äidin edessä. Armahdusta ei ole tullut. Ystävä on matkalla pois. Äiti ja tyttö itkevät.

Kirkon ovelta alkaa kuulua hiljainen laulu: "Mii sahai kyy pra jeesuu… meillä on ystävä Jeesuksessa…" Laulaja saapuu paikalle ja kumartuu itkevän tytön puoleen.

- Sinulla on AIDS. Tajuan sen. Se on vakava sairaus, mutta sen kanssa voi elää, kunhan tietää, mitä tehdä. Pidä huolta itsestäsi ja huolehdi, ettet tartuta muita. Kyllä sinä voit asua kotonasi. Perheesi tarvitsee aikaa sopeutuakseen tähän tilanteeseen. Anna heille aikaa ajatella. Tarvitset perheesi tukea ja rakkautta. Minäkin haluan olla ystäväsi.

Äiti ja tyttö löytävät toisensa uudelleen. Äiti pyytää tytöltä anteeksi sitä, että aikoi hyljätä tämän. Tyttö ikävöi ystäväänsä. Hän kulkee kirkossa ihmisten keskellä, katsoo suoraan silmiin ja kysyy:

- Haluatko sinä olla minun ystäväni, vaikka minulla on AIDS. Kelpaanko ystäväksesi?

Tilanne vaihtuu opetukseksi. Kerrataan AIDSin oireet ja vaaratekijät:

- Tahdomme, että olette kaikki varautuneita siihen, että millä hetkellä hyvänsä täällä kirkossa vieressänne istuu joku, jolla on AIDS. Moni kantaa jo AIDSia tietämättään. Meidän kristittyjen on oltava valmiita rakastamaan. Siihen meidät on kutsuttu.

Tämä kertomus on kiertokirjeestämme 25.10.1992. Lähetyksen AIDS – työntekijät olivat vierailleet Don Muangin seurakunnan jumalanpalveluksessa samana päivänä. Olin niin vaikuttunut tuosta vierailusta, että sain kirjeen välittömästi kirjoitetuksi ja lähetetyksi Suomeen. AIDSista tiedettiin Thaimaassa tuolloin aika vähän ja kaikki valistus oli tarpeen.

Marikka Karhumäki: Gonjan sairaala, Tansania, Suomen Lähetysseura, 1990

Lähetysromantiikka on kaukana lähetyslääkärin elämästä. Muistan, miten eräs ennakkoluuloinen,  kristinuskosta negatiivisen ennakkokäsityksen omannut kirja-arvostelija ei alkuunkaan tajunnut kirjan arkista realistisuutta, vaan hänelle jäi kirjasta vain ahdistava olo.

Marikka Karhumäki itse kirjoittaa työstään: "Olen ylittänyt erään kynnyksen. Olen leikannut AIDS – potilaan, jolla oli kohdunulkoinen raskaus. Tämä on sittenkin hieno kutsumus."

Thaimaassa jaettua AIDS-valistusmateriaalia: