torstai, 21. joulukuu 2017

+1259 Joulukuulumisia perhetetriksen avulla

Kukin 

Oikeaan aikaan

Oikeaan koloon

Hyvää joulua ja hyvää uutta vuotta  kaikille, jotka täällä joskus vielä  poikkeavat. En ole unohtanut aikoja, jolloin olette olleet minulle erittäin  tärkeitä :)

Malliksi osa suvun  joulun järjestelyistä perhetetriksen avulla. Osa sähköpostikirjeestäni läheisille:

"Perhetetriksen tämänhetkinen tilanne kysymyksin

Lähetän tämän kyselyn kaikille aikuisosapuolille eli tutkailkaa ja vastailkaa kanssa-asujienne kanssa ja puolesta kirjeenvaihdon yksinkertaistamiseksi. Eli kyllä tämä on kaikenlaisten luettavaksi, pohdittavaksi ja kerrottavaksi ajateltu. Vastata voi halutessaan kukin yksilökin omasta puolestaankin, ei tarvita yksikkövastauksia. Joitain sopimisia on silti varmaan hyvä tehdä yksikkökohtaisesti.

Tuloja ja menoja sinnetänne:
To  Kolmonen Poriin. Suunnilleen milloin?
Pe Kumppani3 Poriin. Suunnilleen milloin?
Pe Ykkönen Poriin. Suunnilleen milloin ja keiden kanssa?
La vai Su Kumppani1 Poriin. Suunnilleen milloin?
Ti Kakkonen Poriin.
Loppuviikolla Kumppani2 Poriin. Suunnilleen milloin?

Ti Ykköset kotiinsa. Suunnilleen milloin? Oliko muita menijöitä?
Viikolla Pikkuykkösiä  kotiinsa. Suunnilleen milloin? Missä tahdissa?
Viikolla Kolmoset kotiinsa.Suunnilleen milloin?
Uudenvuoden jälkeen Kakkoset kotiinsa. Suunnilleen milloin?

Tetris on aina ollut kivaa. Perhetetriksessä palikat ovat aina kuitenkin solahtaneet paikoilleen. Ja aikahan hoitaa.Armotta ja armolla.

Matriarkka:)"

-------------------------------

On se kivaa, kun voi näin pelata :)

Joulukorttiimme liitimme tämän vanhan kuvan.:

Plus%20127%202015%20J%C3%A4tk%C3%A4nkynt

 

keskiviikko, 11. lokakuu 2017

+1258 Suomi 100- satelliittirekka, satelliitinrakentajat

Poikkesimme maanantaina avaruusrekassa Porin torilla. Vautsi. Nyt ymmärrämme paljon enemmän. Niin varmaan myös

Satelliitiinrakentajat Turussa 7.10.2010

Tuo rekan satellitiinrakentajien yhdessä eri paikkakunnilla rakentama kappale lentää myös korkealle tulevaisuudessa. Mlltei avaruuteen asti. Toisaalta, lastenlasten tuleekin yltää ylemmäs kuin aikaisemmat sukupolvet :)

Aikaisempin polvien penkkarikuva fysiikanopettajasta vuodelta 1964:

Plus%201248%20Penkkaritaulukuva%20fysiik

torstai, 3. elokuu 2017

+1257 Vanhuus haavoissa, haavat ihmisissä ja ihmiset blogeissa

Kasvu loppuu aikanaan

Kirjoitin blogissani kerran kesämökkimme kerrostalosta. Siitä oli kuvakin. Kerrostalohaavan takaa kurkisti toinen haapa. Nyt tuosta toisesta haavasta on jäljellä vain kanto, jonka halkaisija on yli 70 senttiä. Kanto on ollut naapuruston nähtävyys. Kaksi naapurin lasta oli mahtunut piiloon sen sisälle. Silkkoa oli jo ollut sisus. Kelläpä meillä se voisi muuta ollakaan, meillä vanhoilla.

Kerrostalomme voi edelleen hyvin. Sen asujamistoon on vuosien varrella liittynyt välillä myös liito-oravia. Nyt siellä näkyy asustelevan joukko lepakkoja. Viime viikolla Esikoinen laski, että iltahämärässä lentoon lähteneen lepakkoparven suuruus oli ainakin 15. Ilmankos tänä vuonna täällä ei ole ollut hyttysiä paljonkaan.

Ihmisiinkin hakataan koloja. Joskus innokkaastikin. Heillä voi silti olla jollekin vielä käyttöä, koloineen kaikkineen ja ehkä juuri niiden takia. Ovatkohan kirjoituksemmekin välillä sellaisia kivulla syntyneitä koloja, joissa joku aina välillä voi piipahtaa.

Tässä se ihmekanto, taas kännykkäkuvastani sähköpostin avulla saatu digiversio.  Sen ulkomitta on yli 220 cm.

M%C3%B6kin%20vanha%20kanto%20pieni.jpg

sunnuntai, 30. heinäkuu 2017

+1256 Kymmenen vuoden bloggaus ja väkipyörä

Suuri osa tiedosta vanhentuu aikanaan

Kaikki ei näköjään milloinkaan

Oi niitä aikoja, jolloin opetin toisia Thaimaassa tutustumaan internetin ihmemaailmaan DOS-pohjaisessa nettiympäristössä. Jo siihen aikaan yhteydenpitoni eri puolille maailmaa jalostui sähköposteiksi, Reaaliaikaisestikin jo keskustelin samanaikaisesti eri puolella maailmaa olevien  nettituttujen kanssa IRC-ympäristössä. Emojeista ei tiedetty mitään, mutta Kuopuksen kanssa silti jo loimme suuren määrän hymiöitä eri tarkoituksiin.

Bloggaaminen tuli mukaan vasta paljon myöhemmin. Nyt siitäkin on siis jo kymmenen vuotta. Se on antanut minulle paljon.  Löysin sadoittain ihmisiä, joiden kanssa vietin rattoisia hetkiä näppäimistön välityksellä. Ystävystyin tuntemattomiin, erilaisiin, monenlaisiin. Kyläilin omasta tuolistani käsin monessa kodissa ja minun luonani vierailleet tekivät sen myös oman kirjoituspöytänsä äärestä. Kiitos kuuluu kaikille heille. Elämäni olisi ollut erilainen ilman heitä, paljon suppeampi, paljon suljetumpi.

Vasta myöhemmin alkoivat ihmiset keskustella naamoittain kirjoissaan.  Olen yrittänyt analysoida, miksi se ei ole koskaan ollut minun maailmani. Luulen, että kyse on siitä, että en ole jaksanut enkä jaksa olla nytkään läsnä reaaliaikaisesti edes netissä. Olen onnettoman huono pitämään yllä ihmissuhteita. Olen supistunut. Vanhana matikanopettajana olen kuin allekkain toimitettu vähennyslasku: ”Pienemmästä ei voi vähentää suurempaa. Täytyy lainata” Aina ei ole, mistä lainata…

Mutta siis, te, jotka vielä näiden vuosien jälkeenkin vierailette täällä. Muistakaa, että olette olleet tärkeitä. Aikuisten ja nykyvanhusten oikeesti.

Niin siitä väkipyörästä. Muistattehan sellaiset. En muista, millä vuosisadalla väkipyörä keksittiin. Se oli kuitenkin yksi ensimmäisistä kojeista, jotka fysiikan opettajana esittelin oppilaille esimerkkinä ihmiskunnan suurista keksinnöistä. Voiman suuntaa voitiin vaihtaa ja siten saada suuretkin taakat helpommin nousemaan,.

Olen hymyillyt ymmärtäväisesti, kun seitsenkerroksisen naapuritalomme ulkoremontissa kaikenmoisten modernien koneiden, nostureiden ja vempeleitten ohella myös vanhanaikainen pieni väkipyörä on pystytetty talon katolle ja sen avulla on hinattu  rakennustelineisiin tarvittavia putkia käsivoimin yksi kerrallaan ylöspäin. Ehkä kaikki vanha ei ole sittenkään vielä museotavaraa.

Tässä epäselvä samea kuva tuosta katolla olevasta pienestä väkipyörästä, otettuna ikivanhalla kännykällä, lähetettynä Kuopukselle, joka sen sitten lähetti takaisin sähköpostilla…

Naapuritalo%20ja%20v%C3%A4kipy%C3%B6r%C3

lauantai, 17. kesäkuu 2017

+1255 Ei-enää-niin-nuori-mies

Vuoroin tutuissa käydään

Elämä tuli taas vauhdikkaammaksi ja mielenkiintoisemmaksi, kun ei-enää-niin-nuori mies saapui toissailtana viihdyttämään vanhuksia muutamaksi päiväksi.

Mökkireissulla ikkunan alla oleva pensas sai taas kerran olla talipallojen ja niiden vieraiden isäntänä. Kuistin katon alla pesivä sinitiaispariskunta käytti tilaisuutta hyväkseen. Suora linja toimi palloista pieniin kitoihin.

Kirjaston hyllyjen keskeltä ponnahti puhelimeen Pokemon, joka kutsui kohtauspaikalle puistojen risteykseen.  Sinne siis siirryttiin ja sieppaus onnistui.

Torin Pokestopista löytynyt Pokemon sen sijaan ei ollut niin arvokas, että se oli joukkoon kelvannut. Herneet ja mansikat kelpasivat kuitenkin.

Kirjurinluodon Pelle Hermanni-puisto sai hellepäivänä hienkin otsaan. Suosittelemme.

YleAreenan lähetys Vihreitten puheenjohtajavaaleista katsottiin kiinnostuneina. Tuttua kasvoa ei nähty ja kuulimmekin sitten, että kyseinen tuttujoukko oli istunut juuri kameroiden alla, joten ei ihme. Paikalla läsnä olleelta tuli sitten tieto unohtuneesta äänestyslippulaatikosta. Saihan sille nauraa, saihan.

Huomenna aioimme tutustua porilaiseen RistoRäppääjä-versioon.

Välillä kuulemma on vähän tylsää.

Plus%201255%20Jaken%20kuva.jpg

1986. Bangkok. Ei-enää-niin-nuoren-miehen isän kouluprojekti oppiaineessa Valokuvaus