Muista määkiä laumasi murretta.

Leikittäisipä vain sanoilla. Sodittaisipa vain käsitteillä.

Olen ymmärtääkseni monikulttuurinen. Minussa asuvat ne kaikki kulttuurit, joiden parissa olen elänyt.  Ne ovat osa minua. Olen ollut osa kansainvälistä työyhteisöä niin kauan, että olen (onneksi) tullut värisokeaksi. Joidenkin ihmisten tavat ja ajatukset ovat ärsyttäneet, nekin lähinnä silloin, kun olen ollut itse eri mieltä jostain asiasta. Mielipiteeni eivät ole yleensä jakaantuneet ihmisten erilaisten taustojen mukaan. Erilaisten ihmisten erilainen huumori on vain lisännyt hauskuutta. Välillä huomaan kyllä kulttuurirajojen ylittämisen vaatineen vastaavasti enemmän voimia. Olen huomannut olevani tyhmä joka kulttuurissa, omassakin.

Lapseni ovat käyneet koulua kansainvälisessä koulussa. Ruokalassa vieressä on saattanut istua muslimitaustainen ystävä, joka ei ole syönyt possua, ja toisella puolella hindutaustainen, joka ei ole syönyt nautaa. En tiedä, kiinnittikö se kenenkään huomiota.

Olen Satakunnan Monikulttuuriyhdistyksen jäsen. Osallistun silloin tällöin myös Porin seurakuntien kansainväliseen toimintaan. Toimiessani freelance - tulkkina tapaan säännöllisesti kaikenkielisiä ihmisiä. Olen puhunut työkseni siitä, miten kaikkien ihmisten kanssa on mahdollista tulla toimeen. Se on ollut tärkeä viesti myös kouluvierailuilla. En käytännössä erota eritaustaisia ihmisiä toisistaan kovinkaan helposti. Joidenkin kanssa on helpompi tulla toimeen kuin toisten. Mitään sääntöä en ole tuohon asiaan löytänyt.

Ystävissäni on paljon maailmanparantajia. Jotkut auttavat suomalaisia, monet myös muunmaalaisia. Hekin ovat löytäneet se tärkeimmäin: Ihmiset ovat ihmisiä. Piste.

Kaiken tämän jälkeenkin minua ärsyttää tämä nykyinen tekopyhyys Suomessa. Moni niistä, joiden mielestä on kunniallista olla toisen uskontoa pilkkaava Charlie tai barrikadeilla taistelulauluja laulava anarkisti, on ottanut pulttia toisenlaisen ryhmän joukosta pulpahtaneista ilmaisuista, joita näköjään voidaan aina tulkita pahimman mahdollisen mukaan.

Vanha ajatus siitä, että ystävistäsi tiedän, millainen olet, on laajentunut edelleen. Nyt pitää tietää myös se, kenen ystävä et missään tapauksessa ole. Kerro varmuuden vuoksi myös se, ketä et vastusta, niin tiedän, miten sinuun pitää suhtautua.   

Muista siis määkiä laumasi murretta. Minäkin yritän, kunhan löydän, mihin laumaan oikein kuulun…

PS. Yhdessä asiassa erityisesti olen positiivisen syrjinnän kannalla. Jos maahanmuuttajaäiti haluaa päästä mukaan suomenkielen opetukseen ja hänet valitaan kurssille, hänen lastensa pitää päästä päivähoitoon, kun kurssit alkavat. Liian monessa tapauksessa päivähoitopaikkaa ei pystytä näin järjestämään, joten äidin kotoutuminen hidastuu.