Minä en halua olla Charlie.

Sinä saat olla Charlie, jos haluat.

Miksi haluat?

Monenlaista on tullut viime päivinä mieleen.  Kun on koko elämänsä halunnut olla heikomman puolella ja puhunut suvaitsevaisuuden ja erilaisuuden hyväksymisen puolesta mitä moninaisimmilla foorumeilla, en näe mitään syytä olla jatkamatta sitä edelleenkin. Samoin jatkan puhumista kaikkea väkivaltaa vastaan. Loppuun asti.

Toistan taas vanhoja juttujani. Näin kirjoitin vuonna 2007:

”Vallankumous on onnistunut?
On vapaus
pilkata toisen vakaumusta,
veljeillä samanmielisten kanssa
ja tulkita toisinajattelijat
tasa-arvon vastustajiksi.”

” Mitkä ovat reilun keskustelun rajat? Yritän määritellä niitä itselleni: Saa kysyä. Saa ihmetellä. Saa olla eri mieltä. Saa olla samaa mieltä. Saa arvioida ja arvostella. Saa uskoa toisen olevan väärässä. Saa uskoa toisen olevan mahdollisesti oikeassa, vaikka itse olisikin eri mieltä. Saa vastustaa toisen mielipiteitä. Saa keskustella. Täytyy saada keskustella..”

Näin kirjoitin vuonna 2009:

”Saako enemmistö pilkata vähemmistöä? Entä vähemmistö enemmistöä? Saako ulkopuolinen pilkata sisällä olevaa? Entä sisällä oleva ulkopuolista? Saako alainen pilkata esimiestä? Entä esimies alaista? Onko satiiri aina suotavaa?

Entä saako keskustella asiallisesti? Pitääkö aina piikitellä? Pitääkö ainakin piilopiikitellä? Onko aina vallasta kysymys?”

” Lakien tekijät pyrkivät pysymään vuoroin yleisen mielipiteen edellä, vuoroin sen perässä. Tämän ajan kirosana on syrjintä. Sen toteamiseen ja poistamiseen kulutetaan paljon aikaa ja voimavaroja. Historian arvoa lasketaan nykyisillä mittareilla. Vanhoista teksteistä kaivetaan vanhat nimitykset, jotka nykyisin hylätään. Elämme länsimaisessa arvoyhteiskunnassa ja teemme omat valintamme. Oletamme, että tulevat sukupolvet säilyttävät meidän arvomme ja meidän nimityksemme.”

” Minun rajani kulkevat tässä: Isompi ei saa pilkata pienempää. Vahvempi ei saa pilkata heikompaa. Rikkaampi ei saa pilkata köyhempää. 

Minäkin välillä nauran, kun toista pilkataan. Nauran ja jälkeenpäin häpeän.”

Olen niuho enkä edes häpeä sitä. Niuhoillakin on sananvapaus.

2007. Satakunnan Kansa 15.7.2007