• Liian monta katiskaa koettavana
• Liian monta suuntaa edettävänä
• Liian monta valintaa tehtävänä

Jos ei tiedä, mitä tehdä, niin olisiko parasta olla tekemättä mitään… Mitä enemmän kaivan asioita esiin, sitä enemmän aukeaa uusia risteyksiä ja etenemismahdollisuuksia. Aika loppuu kesken. Ei vain kuvaannollisesti vaan IRL.

Tällaista pohdin juuri nyt:

1. Kävimme toissapäivänä Porin Sampolan kirjastossa etsimässä Porin Teljän seurakunnan juhlavuoden näyttelyä. Seurakunta täyttää tänä vuonna 50 vuotta ja sen kirkko 40 vuotta. Näyttely olikin jo vähän ennenaikaisesti  purettu siirrettäväksi ajoissa  kirkkoon juhlaviikkoa varten. En tiedä, näkyykö kuvissa tuttuja. Aion katsoa huomenna. Isäni oli tuon uuden seurakunnan ensimmäisen kirkkovaltuuston jäsen. Hänen kuolemastaan kirkkovaltuuston kokouksessa kerroin blogissani  +45 Missä olit. Äitini lauloi tuon kirkon ensimmäisessä kirkkokuorossa. Olimme vuosikausia tämän kotiseurakuntamme nimikkolähettejä.

2. Kävimme eilen Satakunnan Museossa katsomassa näyttelyä, joka kertoi käymästäni Itätullin päiväkodista, jota silloin kutsuttiin Troilinkadun lastentarhaksi. Löysin tuttuja tavaroita ja kuvia Saima-tädistä. Puhelimesta saattoi jopa kuulla hänen ääntään, rätinän keskeltä. Hänestä kerroin blogissani  +609 Itätullin päiväkoti ja Tarinateatteri 

3.  Ostin eilen museosta uuden Porin Karjala-seuran historiasta kertovan kirjan, Jaetut muistot, Porin Karjala-Seuran vaiheita 1940-2010. Illalla selatessani sitä löysin isäni nimen useita kertoja. Omankin nimeni löysin. Porin Karjala-seuran äitienpäivistä kerroin blogissani +419 Äitien tarinat .

Tässä ei vielä puhuta siitä että eilen museomatkalla kävimme myös kirjastossa etsimässä lisää kirjoja talvi- ja jatkosodasta. Isiemme tarinoista nekin kertovat, vaikka nimiä ei mainittaisikaan. Siis siitäkin eteenpäin vielä...

Satakunnan Kansassa ollut kuva Troilinkadun lastentarhan lapsista. Olisipa mielenkiintoista saada tuonkin kuvan tiedot. Ihan niin kuin minäkin olisin tuossa joukossa. (Taas uusi polku valittavana…)