• Jouluna joulun ruokaa
• Juhannuksena juhannuksen

Tuskin on juhannusta, jolloin en muistelisi heinäsirkkoja. Tänäänkin ne taas mainittiin television Nojatuolikirkossa. Joskus kerroin omista heinäsirkkakokemuksistani näin:

”Öljyssä paistetut heinäsirkat maistuivat lähinnä - ööö ööljyltä. Muurahaisenmunakastiketta olen syönyt ja paahdettuja ampiaisentoukkia. Sääntönäni on ollut: Maista kerran, jotta toista kertaa ei enää tarvitse :)”

Viisi vuotta sitten juhannuksena muistelin blogissani myös  heinäsirkkoja;

”Thaimaalainen pappi saarnasi vuosia sitten Merikarvian seurakunnan juhannusjumalanpalveluksessa. Mies toimi tulkkina. Edellisenä iltana olimme olleet mukana kokkojuhlassa seurakunnan leirikeskuksessa.

Saarnateksti kertoi Johannes Kastajasta.  "Ja Johanneksella oli puku kamelinkarvoista ja vyötäisillään nahkavyö; ja hänen ruokanaan olivat heinäsirkat ja metsähunaja." Pappi alkoi puheensa: "Minä en tiedä, minkä makuisia suomalaiset heinäsirkat ovat. Meillä Thaimaassa ne yleensä ovat karvaita. Johannes siis söi makeaa hunajaa ja karvasta heinäsirkkaa. Meidänkin elämämme on välillä makeaa ja välillä karvasta."

Tänään minulle tuli oivallus thaimaalaisen taustani takia: Tuskin se Johannes Kastaja pelkästään noita kahta ruokalajia erämaassa söi. Eiköhän hänkin lisännyt ruokavalioonsa myös ympäriltä löytyneitä yrttejä, lehtiä ja juuria. Niiden käyttö on edelleen maailmalla niin tavallista, että tuskin kukaan huomaisi niitä edes mainita. Riisipellolta kotiin saapuva maalaistalon emäntä on pystynyt aina Thaimaassa poimimaan matkallaan ilta-aterian vitamiinit ja kivennäisaineet…

Thaimaa. Koulutuskeskuksen retki. Muurahaisenmunia metsästämässä: