Kuulevat korvat
Karttuisa käsi

Tänään satuin kuulemaan radiosta jyväskyläläisen äidinkielen ja kirjallisuuden lehtorin Jorma Pollarin aamuhartauden. Näin Runebergin päivänä oli hyvä palauttaa mieleen Saarijärven Paavo. Mahtaako nykynuoriso häntä tai hänen elämäänsä ja ajatusmaailmaansa enää tunteakaan. Minuun se tarina taas kerran puri.

Saarijärven Paavo ymmärsi, että ”on tässä nyt mahdollisuus itselläkin tehdä yhtä ja toista kärsivän lähimmäisen hyväksi”.  Ei siinä ihmeitä tarvita, kun vain ”rakkaus käärii hihansa ja toimii”. Huomenna alkaa Yhteisvastuu-keräys. Siitäkin voi alkaa.

Katalyytti kaksikymmentäneljä.  Näissä ajatuksissa tulee ehdottomasti mieleen Catariina blogissaan Angorina. Blogiemme kautta huomasimme olevamme kotoisin samasta kaupungista. Löytyi myös yhteisiä tuttuja ja yhteistä menneisyyttä.

Catariina. Itse hän esittelee itsensä näin: ”Äitinä, sijaisäitinä, mummina ja käsityöyrittäjänä”.  Sitä kaikkea löytyy blogista. Elämänkokemusta. Elämänviisautta. Monipuolista luovuutta. Monenlaisia taitoja. Catariina sai jo kolme vuotta sitten minutkin kirjoittamaan näin:

”Elämässä on laatua silloin, kun illalla voi tyytyväisenä, huolettomana ja kiitollisena mennä nukkumaan.
Aamuvirkuille se varmaan voi olla sitäkin, että tyytyväisenä, huolettomana ja kiitollisena alkaa uuden päivän.”

Hihoja kääritään monessa paikassa, myös Thaimaan luterilaisen kirkon päiväkodissa.

 Plus%20845%20P%C3%A4iv%C3%A4koti%20leikk

1986. Thaimaa.Bangkok. Leikkituokio Banaanipuun päiväkodin kattotasanteella. Kuva päiväkodin kuva-arkistosta.