Tuleeko tästä ruokablogi?

Yritin tarkistaa, millaisia ovat hakotiet, jotta tietäisin, kävimmekö viikonlopun aikana sellaisilla. En saanut selvää. Metsäpoluilla ja umpimetsässä kyllä poikkesimme. Hyvin tuloksin, taas kerran.

Eilen lounaalla söimme leivitettyjä lampaankääpiä ja päivällisellä kehnäsienipyttipannua. Tänä aamuna söimme leppärouskuvoileipiä ja lounaalla taas lampaankääpää. Koko eilisen päivän kuivaaja hyrisi lampaankääville. Äsken hurina liittyi mustiin torvisieniin. Suolasieniä keitettiin ja purkitettiin. Herkkutatteja, punikkitatteja, kantarelleja ja orakkaita paistettiin ja pussitettiin pakasteeseen. Pakasteeseen siirtyi myös lampaankääpää ja kehnäsientä. Arvatkaa, olenko perannut sieniä…

Thaimaassa en ollut metsäihminen. Onneksi mies lähti joskus lomilla lasten kanssa viidakkopoluillekin. Perheen vitsinä kulkee se, että kerran minäkin uskalsin viidakkoon viiden metrin päähän, käsi tiiviisti Kuopuksen kädessä…

1986. Thaimaa. Viidakkopoika ja viidakkotyttö viidakossa. Epäviidakkoäiti uskaltautui kuvaamaan, kaukaa polun päästä.