Elämän epäreiluus ja väärin tapahtunut tasajako ovat arkista ainesta lasten ja vanhempien välisessä kommunikaatiossa. Ja mikä ettei isovanhempienkin, ainakin välillä. Miks toi sai? Miksen minä?

Pakenin tietokoneen ääreen keskustelua siitä, millä kielellä videovuokraamosta lainattua Viidakkokirjaa aloitetaan katsella. Ratkaisu jäi asiantuntevampiin käsiin. Näissä vaiheissa aina ajattelen ilolla: Not my life pile… (+427 My life pile )

Maailman epäreilusta tasajaosta en niin helposti pääse pakoon. Kaikkea en voi ratkaista, tuskin pientä osaakaan, mutta joissain ratkaisuissa voisin ainakin ottaa kantaa, vaikka en kaikkea toteuttaisikaan. Tehkää edes sanojeni mukaan, vaikka tekojani ei seurata kannattaisikaan… Tekopyhyyskin olkoon tässä asiassa sallittua… Tai jotain. Kunhan ei omaa tekopyhyyttään puolustele.

Kärsimyksen ongelma on yksi niistä asioista, joista Jumalaa syytetään. Jos kerran, niin miksi sitten… Ei tarvitse osata vastata isoihin kysymyksiin tehdäkseen pieniä oikeita ratkaisuja omassa elämässään.

1970. Kairo. Hotellin naapurikerrostalon katolla asuvan perheen koti.