• Kieli
  • Uusiutuva luonnonvara

Sattuneesta syystä tutustuin juuri udmurtin käsityösanastoon. Maailmassa on niin paljon luettavaa, nähtävää, tehtävää ja koettavaa. Ajateltavaakin. Syön omaa leipääni ja nautin omista sirkushuveistani. Lukeminen ja kokeminen ovat aineistoa käsikirjoitukseen, jonka aivoni sitten unissani toteuttavat. Harmi, että kirjoitustaitoa ne eivät vielä ole keksineet, joten joudun tyytymään siihen, mitä herätessäni muistan. Viime yöstäkään en muista mitään. XYZ-rated tai jotain.

”Tuhat vuotta on sinulle kuin yksi päivä, kuin eilinen päivä, mailleen mennyt, kuin öinen vartiohetki. Me katoamme kuin uni aamun tullen, kuin ruoho, joka hetken kukoistaa, joka vielä aamulla viheriöi mutta illaksi kuivuu ja kuihtuu pois.”

Lauantaina istuin mökillä keinussa, katselin ja kuuntelin.  Laiska töitään luettelee. Katsomistaan ja kuuntelemistaan. Ajattelinkohan mitään? Istuin vain ja elin. Oli lämmintä ja aurinkoista. Näillä seuduin ei tiedetty mitään salamoista eikä rankkasateista. Oli aika antaa luonnon hoitaa. Keväistä linnunhernettä, ketunleipää, lemmikkiä, mustikankukkaa, metsäorvokkia, kieloa, omenankukkaa, vaahteraa, tammea, viinimarjapensasta… Jo minulta vanhemmaltakin luvut loppuivat…

Udmurttien käsityösanastosta opin sen, että he todennäköisesti tutustuivat puuvillaan verrattain myöhään, koska heillä ei ole sille omaperäistä sanaa.  Puuvillasta käytetään joko venäläisperäistä tai turkkilaisperäistä sanaa. Yksi niistä tarkoittaa pumpulia. Hyviä pumpuliunia kaikille! 

Thaimaa. Muubaan Sethakit. Kuudennen kotimme  piha