Vetoketju suussa?

Välillä mietin erilaisia syitä siihen, miksi olen sellainen kuin olen. Puolet elämästäni olen ollut enemmän tai vähemmän thaikulttuurin vaikutuksen alla. Viisitoista vuotta kotinikin oli Thaimaassa. Tein töitä thain kielellä thaimaalaisten kanssa thaimaalaisten parissa. Täytyyhän sillä olla vaikutus. Joitain asioita tunnistan selvästi:

Selkokieli. Luulen vielä osaavani nimittää asioita vaikeilla sanoilla ja puhua tieteellistä kieltä. Uudissanojakin ymmärrän melko sujuvasti. Myönnän kuitenkin pitkästyväni joutuessani seuraamaan tiettyjä puheenvuoroja tai lukemaan tiettyjä tekstejä. Ymmärrän, että moni ala muovaa oman käyttökielensä ja sen kielen käyttäjät turhautuvat, jos joutuvat selittämään heille selviä käsitteitä muulla kielellä. Vuodet kielipuolena supistivat eittämättä omaa sanavarastoa. Toisaalta, Thaimaassa aloin ymmärtää yhä paremmin sen, että kielen tarkoitus on toimia siltana, ei barrikadina. Ei ollut mielekästä esittää erinomaisuuttaan vaan saada viestit perille oikealla tavalla ymmärrettävästi. Se vaati uutta näkökulmaa kaikkeen kommunikaatioon. Yksinkertaisena esiintyminen ei ole enää minulle häpeä.

Itsesensuuri. Tiedän vielä osaavani nimittää ihmisiä ja heidän ominaisuuksiaan ilkeillä sanoilla ja puhua loukkaavaa kieltä. Pikkupiruilutkin ymmärrän melko sujuvasti. Myönnän kuitenkin sisimmässäni ihmetteleväni joutuessani seuraamaan tiettyjä puheenvuoroja tai lukemaan tiettyjä tekstejä. Ymmärrän, että moni ryhmä muovaa oman tapansa ilmaista mielipiteensä ja sen tavan käyttäjät ärsyyntyvät, jos sitä ei heille sallita. Vuodet maassa, jossa sensuuri ja itsesensuuri ovat tavalla tai toisella olleet kauan järjestelmän osana, laittoivat miettimään, mikä on viisasta ja hyödyksi kokonaisuudelle. Minun tarpeeni saada sanoa asiat suoraan korosti liian usein vain omaa erinomaisuuttani. Sekin vaati uutta näkökulmaa.  Mukaan tuli vastuu siitä, mitä tapahtuu muille minun sanojeni takia. Itsesensuurin käyttäminen ei ole enää minulle häpeä.

Päivän onnelliset asiat.

1. Suvimarja Rannakari-Norjanen ja Tero Norjanen, tänään AamuTV:ssä  haastatellut juuri Thaimaasta lomalle tulleet lähetystyöntekijät. Jos haluatte ajankohtaista analyysia Thaimaan tilanteesta. Juuri heidän haastattelunsa sai minut tänään pohtimaan selkokieltä ja itsesensuuria.

2. Ilmainen jäykkäkouristusrokotus. On hyvä välillä muistaa, kuinka ihmeellisessä maassa elämme.

3. Kirje ystävältä. Hän on selvitellyt myös vanhoja papereitaan ja lähetti minulle pari vanhaa kirjettäni Siltä Ajalta. Itsesensuuri kieltää niistä kirjoittamasta. Tietty sotapoika niissäkin esiintyi. Heh.

Thaimaa.  Wang Takrai. Selkokielen opiskelua retkellä. Kuva Liisa Alanne.