Kaikki ei todella ole aina sitä, miltä näyttää. Suomalainen väittää uskovansa vain, jos hän itse näkee, ja luottavansa vain omiin silmiinsä. Olemmepa me tässä asiassa herkkäuskoisia…
Sanastommekin on yksipuolista. Toisenlaisia sanoja käyttävät on helppo luokitella poikkeaviksi, ulkopuolisiksi. Kristillisessä kielessä olen alkanut käyttää käsitettä Kaanaan kielen murteet. (Tuskin sekään termi on oma löytöni, vaikka yllättävästi Googlea kokeilemalla löysin sen vain itseltäni.) Oman joukon sanasto soljuu paremmin ymmärrettävänä, olkoon se sitten herätysliikkeen ominta tai kirkon hallinnon neutraaliksi oletettua hallintokieltä. Lähintäkään ihmistä ei koskaan opi tuntemaan kokonaan. Miksi oletan selittäväni toisen sanoilla?
Tiedän käyttäväni välillä liian suuria sanoja. Arvioin toisia omatekoisten kriteerien avulla. Omasta totuudestani poikkeaminen on helppo luokitella valheeksi, tyhmyydeksi tai ilkeydeksi.
Haluanko olla tulkkina? Autanko toista ymmärtämään? Mitä erilaisempi toinen kulttuuri on, sitä vaikeampi on saada asiat käännetyksi sen kultturin kielelle. Muistan, kuinka ärsyttävää oli lapsena kuulla, ettei jokaiselle sanalle todella löydy täydellistä vastinetta toisella kielellä. Vieläkään en millään haluaisi sitä uskoa. Entä suostunko selittämään toisen käyttämän suomalaisen sanaston parhain päin…
Miksi tänään tätä? Selitys on selvä. Eilen sain osallistua Helsingissä pariin palaveriin, jossa monenlaiset ihmiset käyttivät mm seuraavia sanoja:
Kausityöllisyys Ihmiskauppa Maahanmuutto Prostituutio Tukipisteet Tukiprojektit Vapaaehtoisuus Seurakuntavastuu
Lähimmäistyö Yhteiskuntatyö Lähetystehtävä Ihmisoikeustyö Rauhantyö Ekumenia Maahanmuuttajatyö Diakonia
Entä kuka siirtyy sanoista tekoihin. Minäkö?
Juhlallisin kokoukseni omassa kirkkohistoriassani. Toimihenkilönä Thaimaan luterilaisen lähetyksen vuosikokouksessa 1994, jossa vastuu työstä siirtyi juuri syntyneelle Thaimaan evankelisluterilaiselle kirkolle.
Kommentit