Kaikkien asiantuntijoidenkin olisi hyvä joutua aina välillä tekemään ruohonjuurityötä jossain kontekstissa. Se auttaisi pysymään realiteettien maailmassa ja tajuamaan, mikä on käytännössä mahdollista ja mikä ei.  Vuosikymmeniä sitten eräs esimiehemme sanoi, että huonosta alaisesta ei helposti tule hyvää johtajaa. Olen tainnut huomata sen käytännössäkin.

Ruohonjuurityötä pidetään sinä tavallisena työnä, josta muu toiminta ponnistaa. Silti, oltuaan itse vuosikymmeniä ruohonjuurityössä tajuaa, kuinka monta ihmistä on tarvittu jo siihen, että tuota työtä yleensäkään on voitu tehdä.  Tätä näppäimistöä naputellessani ja ruutua tuijottaessani olen tarvinnut lukemattomien ihmisten apua.  Jo pelkkien raaka-aineiden hankintaketju sisältää lukuisia mies(nais)työvoimavuosia puhumattakaan keksinnöistä, koodauksista ja laitteiden rakentamisesta.  Olen vähän kerrassaan hahmottamassa myös sanaa logistiikkaketju.  Sekin on antanut oikeat prosessit käyttööni, jotta voisin tässä tänään rauhassa naputella näitä kirjaimia…

Olen selvittelemässä vanhoja yhteystietoja. Heitän pois tänne Suomeen jossain välissä kulkeutuneita vanhoja osoitekortteja. Niin moni on jo poissa. Harva asuu enää samassa osoitteessa kuin yli kaksikymmentä vuotta sitten. Kaikkien kanssa emme ole olleet missään yhteyksissä vuosiin, ehkä vuosikymmeniin. Tajuan, että nämä olivat ne ihmiset, joita tarvittiin, jotta me saatoimme tehdä omaa ruohonjuurityötämme. Emme olleet yksin.

Hiljaiselle viikolle sopii kuva, jossa muistellaan niitä monia käsipareja, joita tarvittiin thaimaalaisen pääsiäisnäytelmän onnistumiseen. ” Palvelijaa monta, yksi on Herra, Herra Jeesus Kristus. Palvelijaa monta, yksi on Herra. Hän yhdistää meidät.”

Thaimaa. Bangkok. Pääsiäisnäytelmä. Johtojen kiinnitystä.