Höpöhöpöäkö?

Suomessa kirjain Ö liitetään usein Mappi Ööhön.  Mappi Öö on paikka, jossa viimeinen toivo on mennyt. Siellä voi rauhassa mörähdellä ja mölytä. Siellä pöyristytään ja pyörrytään, öristään ja löhötään. Siellä asuvat hölmöt ja mörököllit, jöröjukat ja pölvästit. Siellä ollaan ihan tööt.

Onneksi jossain sentään jotain myönteistä löydetäänkin. Löydöstä voi jopa hyötyä. Työtön voi saada työtä. Lyöty ei välttämättä enää lyö toista. Sanansa syöjä myöntää virheensä.

Tämän aamun lehdestä löytyi pari mielenkiintoista Ö-sanaa:

”Jostain kummasta syystä maailmalla matkustaessa muut suomalaiset on yleensä helppo tunnistaa. Jotain sellaista rehtiä mutta hömelöä meidän katseessamme ja olemuksessamme on.”Alakerta. Olli-Pekka Behm. Päätoimittaja. Satakunnan Kansa

”Näen rohkean, luovan ja innovatiivisen päätöksenteon ja toiminnan tiellä kuitenkin ainakin kolme tekijää. Ne ovat paikallispöhö, historian pelko ja raha.” Mielipide. Markku Ollila. Satakunnan Kansa

Mummollani oli kuulemma vesipöhö. Vieläkään en tarkkaan tiedä, mistä taudista siihen aikaan oli kysymys. Paikallispöhöstä hänet varmaan varjeli pikkutilan emännyys ja lähellä ollut koulukirjasto. Valtaa ei ollut, mutta oli ajatuksen vapaus.  Hömelyyttäni  en häpeä. Tiedän, millaisilta ihmisiltä se on peräisin.

Plus%20645%20H%C3%B6mel%C3%B6%C3%A4.jpg

1979. Thaimaa. Bangkok. Rehdit suomalaiset hömelöt suuressa maailmassa. Oli iihan  pakko se sanoa, sorry, lapset.