Sumujen saarelle en ole koskaan päässyt. Sen kauneutta olen ihaillut vain kuvissa. Sumussa olen kyllä usein elänyt. Monellakin tavalla. Monessakin paikassa. Tänään sumu on tuossa ikkunan takana. Tuttuna ja turvallisena.
Sumujen sillalla olen käyhnyt. Tai ainakin niillä paikoin. Vanhat sillat hävitetään ja rakennetaan uudestaan, mutta samat joet on edelleen ylitettävä, samat esteet voitettava. Niin vähän lopulta muuttuu tässä maailmassa.
Bangkok, 13.1.1981 ”Kuka sitä olisi arvannut, kuinka ihanaa on hytistä kylmissään. Tunnen itseni ihan suomalaiseksi äidiksi lähettäessäni lapsia pimeään ja kylmään yöhön.”
Sama almanakka kertoo, että tuonakin päivänä päivän korkein lämpötila oli+ 28 ja matalin yölämpötila +16 astetta. Kaikki on suhteellista, todella. Suomalaisuuskin.
Sumujen silta, Waterloo Bridge ja Auld Lang Syne. Vanha miettii. Ja muistelee. Onko vaikeiden muistojen aika jo peittyä sumuun?
“Should auld acquaintance be forgot and never brought to mind?
Should auld acquaintance be forgot and days of auld lang syne?”
1970. Kypros. Saaren sumu.
Kommentit