Sanat

Menneen tuomaa

Tulevan viemää

Mistä sanat tulevat ja minne ne menevät? Niitä sinkoilee tässä maailmassa sinne tänne. Kuopus välillä valistaa meitä suomen kielen lähteistä. Niitä on mukava mietiskellä aikansa kuluksi.

Huomisen kieli on vielä kehittymättä, huomisen murheet vielä surematta. Kirjoitustaidon kehittyminen sai aikaan sen, että joitain merkillisiä muinaissanoja tai lauserakenteita on jäänyt jäljelle nykyihmisten ihmeteltäväksi. Kenelle nauramme, kun niitä nauramme? Annammehan mekin nykyisellä kielenkäytöllämme melkoista hupia seuraaville polville.

Lehtikasojemme selvittely paljastaa niiden säälittävän tilan. Joku olisi voinut niitä jo aikaisemmin paremmin pöyhiä. Löysin juuri Suomen Kuvalehden ensimmäisen numeron vuodelta 2004, jossa olivat myös seuraavat uudissanat vuodelta 2003:

alinopeus

joukkojenhallinta

kahden lautasen politiikka

koivuklapiproosa

lääkevaihto

menneisyydenhallinta

mummonmarkka

pax americana

savuava ase

syytesuoja

En tiedä, onko tänä vuonna koivuklapiproosa muuttunut tuppeen sahatun laudan proosaksi tai amerikkalaisia koskenut syytesuoja nyt median suojaksi. Onko alinopeus saanut lisää suosiota peltipoliisien lisäännyttyä?  Onko löytynyt uusi maailmanvalta pitämään yllä maailmanrauhaa? Savuavalle aseellekin on löytynyt läheisempi karmaiseva merkitys entisen merkityksen sijaan, ”kiistaton todiste Irakin joukkotuhoaseista, jollaista asetarkastajat ja Yhdysvaltojen sotilaat ovat etsineet”. Tarvitaanko Kööpenhaminassa nyt mellakkapoliisin työtä, joukkojenhallintaa? Lääkevaihto ainakin on jo tapahtunut ja mummonmarkka vähän kerrassaan unohtunut. Lautasten määrä sentään vielä puhuttaa.

Myönnän, että suhtaudun näihin uudissanajuttuihin tunteella.  Kohtasimme uusia uudissanoja joka kerran Suomeen palatessamme. Tuntui tyhmältä tuntea itsensä tyhmäksi kerta toisensa jälkeen.

Jurmo. Menneisyydenhallintaa alinopeudella. Saattoi olla myös kahden lautasen politiikkaa - tai sitten vielä joukkojenhallintaa. Kuva Teppo Innola.